Sunnuntai-illan vaalituloksessa olivat kiinnostavia paitsi puolueiden kannatusluvut sekä valitut ja rannalle jääneet myös ne, jotka eivät olleet edes ehdokkaina. Tällaisia outsidereita oli ainakin kolme: Oiva Lohtander, Susan Kuronen ja George Gallup.
Lohtander, Kuronen ja Gallup olivat näiden vaalien kuokkavieraat. Heillä oli kullakin oma roolinsa. Lohtander aiheutti kampanjan suurimman skandaalin, Kuronen suurimman paheksunnan ja Gallup suurimman yllätyksen.
Ilman kuokkavieraita tämänkertainen vaalikampanja olisi ollut tylsä. Politiikasta kertoo paljon se, että suurimmiksi puheenaiheiksi ja osittain myös tuloksen kannalta merkittäviksi nousevat politiikan sisällön asemesta sen lieveilmiöt. Kun eniten puhutaan virallisesti esittämättömästä tv-mainoksesta, pääministerin entisestä naisystävästä ja mielipidetiedusteluista, tasavallan asioiden luulisi äkkiseltään olevan kunnossa.
Vaalien lopputulokseen taisi kolmikosta vaikuttaa eniten pitkän linjan näyttelijä Lohtander. Hän mässäili Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n televisiomainoksessa lohta ja muita herkkuja kuin muinaisen Rooman orgioissa. Monia alkoi yrjöttää.
Demarileirissä joudutaan pohtimaan, veikö vaaleissa SAK ja vikisikö SDP. Jo viime presidentinvaalien jälkeen kyseltiin, oliko SAK:n tuesta enemmän hyötyä vai haittaa presidentti Tarja Haloselle. Eduskuntavaalien jälkeen kysymys on entistä polttavampi. Puolueen vei lisäksi vaaleihin SAK:ssa oppinsa saanut Eero Heinäluoma. SAK:n uuttakaan vaalimainosta ei voi pitää järin onnistuneena, koska se oli rakennettu Lohtander-mainoksen jatkoksi. Myös SDP saa tutkiskella, missä määrin sen omat mainokset aiheuttivat puolueelle rökäletappion.
Yhdellä hautajaiset, toisella häät. Jos kokoomuksen kantti vain kestäisi, sen tulisi kumartaa syvään kohti Helsingin Hakaniemessä olevaa SAK:n linnaketta ja esittää nöyrimmät kiitoksensa. Kansalaiset siirtävät helposti sympatiansa sille, jota lyödään. Vaalit taisi ratkaista se, että SDP sortui negatiiviseen kampanjaan kun taas kokoomuksen kampanja oli viimeisen päälle positiivinen.
Vähiten vaalitulokseen kuokkavieraista vaikutti Susan Kuronen. Keskustan kenttä rankaisi 1980-luvulla Johannes Virolaista tämän uudesta avioliitosta pudottamalla hänet yhdeksi kaudeksi eduskunnasta. Vanhanen otti eron ja sortui varomattomaan naisseikkailuun, mutta kenttä ei enää rankaissut.
Vaalitulos oli raikuva korvapuusti herra Gallupin keksimille mielipidetiedusteluille. Ne eivät olisi juuri voineet mennä enempää metsään ennustaessaan vaalien voittajia ja häviäjiä. Keskustan piti voittaa, SDP:n piti hävitä jonkin verran ja kokoomuksen voittaa jonkin verran. Perussuomalaisille gallupit näyttivät suurin piirtein edellisvaalien tulosta.
Toisin kävi. Keskusta hävisi jonkin verran, SDP hävisi roppakaupalla ja kokoomus otti maanvyöryvoiton. Myös perussuomalaiset saivat suurvoiton. On vanha perinne, että SMP:n perillisen kannattajat eivät kerro kyselijöille, mitä puoluetta he aikovat äänestää. On hyvä kysymys, miksi kokoomuksen loppukiri jäi tiedusteluissa pimentoon, vaikka niitä tehtiin aivan kampanjan kalkkiviivoille asti.
Niin, oikeastaan vaaleissa taisi olla neljäskin kuokkavieras: belgialainen juristi, professori ja matemaatikko Victor D´Hondt. Käytössä olevan suhteellisen vaalitavan kehittelijää puolueet saavat monesti kiittää ja kirota vaalionnestaan. Puolue, jolla käy hyvä tuuri vaalipiirin niin sanottujen viimeisten paikkojen kanssa, yleensä voittaa. Kun ne on analysoitu, Belgiaan lähtee suurimmat kiitokset kokoomuksesta.
***
Kimi Räikkönen lähti paalupaikalta kauden avauskisaan. Jäämies voitti. Myös Keskusta lähti vaaleihin paalupaikalta, mutta voittoa ei tullut. Keskustalla taitaa olla oppimista Ferrarin tankkaustaktiikasta.