Seuraavasta, vuoden 2011 eduskuntavaalitaistosta tulee erikoinen ja sen jälkeisestä hallituksen muodostamisesta poikkeuksellinen. Vastaavaa nähtiin viimeksi Esko Ahon porvarihallituksen jäljiltä.
Nykyinen Matti Vanhasen porvarihallitus kippaa kaikki vaikeat asiat seuraavan hallituksen niskaan. Se joutuu leikkaamaan etuuksia sekä korottamaan veroja. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ennakoi jo ensi vuoden budjettiesityksestä kertoessaan veronkiristyksiä ja leikkauksia, kun talous kääntyy nykyisestä tilanteesta nousuun.
Tuon hetken uskotaan alkavan tämän hetken näkymien valossa aikaisintaan vuonna 2011. Saman vuoden maaliskuussa pidetään eduskuntavaalit ja sen jälkeen lähdetään kokomaan maahan uutta hallitusta.
Silloin maton alta pulpahtaa pöydälle monta sinne nyt lakaistua vaikeaa asiaa.
Vanhasen kakkoshallitusta onkin verrattuna siihen kuuluisaan Huittisen hulluun mieheen, joka söi enemmän kuin tienasi.
Tosin kansankin halutaan syövän enemmän. Ruuan arvonlisäveron alennus toteutetaan jo tämän vuoden lokakuun alusta. Se tekee valtion kassaan 500 miljoonan euron loven.
Keskusta tarrasi tiukasti hallitusohjelmaan kirjattuun alennuslupaukseen. Kokoomuksen yritys saada myös ravintolaruuan arvonlisävero alemmaksi kaikui kuuroille korville.
Kansalaisten kannattaa syksyllä tarkkailla kauppojen hyllyiltä, näkyykö veroale todella hinnoissa, vai katoaako se välistä kaupan kassaan. Hintoja on nostettu jo veroalea ennakoiden. Olisi härskiä vetäistä uudestaan välistä.
Joka tapauksessa jo ainakin joka neljäs euro hallituksen kukkarossa on tällä hetkellä velaksi otettua rahaa. Tunnetusti velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.
Kun maksun aika tulee, seisoo ikäpyramidikin entistä tukevammin päälaellaan. Suuret ikäluokat alkavat entistä enemmän olla katoavaa luonnonvaraa työmarkkinoilla. Nuoret veljenpojat ja -tyttäret joutuvat velan maksajiksi.
Ellei sitten eläkkeelle pääsyn aloitusikää pakkosiirretä 65 vuoteen. Vaikka Vanhasen alkutalvella Rukan laduilla keksimä eläkemuutos kevättalvella haudattiin suuren porun saattelemana, tämäkin asia kaivettaneen vielä esille.
Onhan osa vuoden 2011 budjettirahoista jo sidottu takuueläkkeeseen, jonka on määrä tulla tuolloin voimaan.
Seuraavasta eduskuntavaalitaistosta tulee joka tapauksessa erilainen ja erikoinen.
Mikään puolue ei voi luvata äänestäjille mannaa taivaalta. Uutta jaettavaa ei ole. On vain kiristyksiä ja leikkauksia.
Puolueiden pitää kertoa vaalikampanjoissaan, mistä he leikkaisivat ja mitä veroja korottaisivat. Tämä johtaa helposti puolueiden välillä huutokauppaan, jossa heitellään prosentteja sinne ja toisia tänne. Edessä saattaa jopa olla ennennäkemätön kisa siitä, kuka rohkenee iskeä rajuimmat kiritykset pöytään.
Oikeastaan kisa käynnistyi jo. Valtiovarainministeri Katainen kertoi, että korottaisi itse mieluummin välillisiä veroja kuin tuloverotusta. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila väläytteli jo sitäkin, että ruuan arvonlisävero voisi tulevaisuudessa laskea nollaan terveellisimmissä ruuissa. Muissa sitä voisi hänen mielestään jopa vähän korottaakin...
Jatkossa myös mainostoimistot joutuvat imuroimaan aivonystyröitään uudella tavalla. Toivo-talkoihin ja muihin vastaaviin ei taida kansaa hirveästi ilmaantua. Kansalaisten kosiskelu äänestyskoppiin kurjuuden jakamisella ja kiristyslistoilla ei tule olemaan helppoa. Valtaisia äänivyöryjä yhdenkään puolueen lienee turha itselleen odotella.
Vaikka kokoomus on onnistunut viimeaikaisissa gallupeissa pitämään selvää hajurakoa keskustaan ja sosialidemokraatteihin, se ei ole vielä päässyt muilta karkuun. Päin vastoin tuorein mielipidetiedustelu osoittaa hidasta liukua alaspäin.
On vielä täydellinen kysymysmerkki, mikä kolmesta puolueesta on suurin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Aikaa vaaleihin on sen verran paljon, että taloustilanteessakin ehtii tapahtua yhtä ja toista. Vanhasen hallitusjoukkueellakin on edessään syksyllä iso testi: syntyykö ministerien peräänkuuluttama maltillinen tuloratkaisu vai ei.
Selviö lienee, että istuivat seuraavassa hallituksessa mitkä puolueet tahansa, ne eivät voi kirjoittaa satasivuista ja yksityiskohtaista hallitusohjelmaa, jota sitten noudatetaan pilkuntarkasti.
Takavuosina vitsailtiin, että hallitusohjelman pitää olla mahdollisimman lyhyt ja epämääräinen. Ihan näin suurta taka-askelta ei pidä ottaa. Riittää, kun hallitusohjelmaan jätetään se väljyys, joka mahdollistaa taloustilanteen huomioon ottamisen.
Muuten seuraavakin hallitus yllätetään housut kintussa.