Politiikan kulisseissa on käynyt melkoinen suhina pitkin kuuman kesän, kun puolueaktiivit ovat houkutelleet kansalaisia ehdokkaiksi ensi vuoden huhtikuussa pidettäviin eduskuntavaaleihin.
Ehdokaslistat valmistuvat pääpiirteissään seuraavan parin kuukauden sisällä. Listoille saatetaan jättää vapaita paikkoja myöhemmin täytettäväksi siltä varalta, että toiveissa on saada vielä joitakin merkittäviä henkilöitä suostuteltua ehdolle. Virallisesti ehdokaslistat on jätettävä vaalipiirilautakunnille viimeistään maaliskuun 10. päivänä.
Toivottavasti ehdokasasettelussa otetaan tällä kertaa mallia toukokuussa järjestetyistä eurovaaleista. Tuolloinhan puolueiden onnistui saada listoilleen joukko politiikan kovia ammattilaisia. Ilmeisesti monet heistä asettuivat ehdolle tietoisena siitä, etteivät tule valituksi.
Eurovaalit poikkesivat selvästi useista aikaisemmista vaaleista siinä, että kaikkialla muualla kuin politiikassa tunnettujen julkkisehdokkaiden määrä oli vähäisempi.
Ehdokkuus eurovaaleissa antoi politiikassa mukana oleville mahdollisuuden lisätä tunnettavuuttaan ja petasi asetelmia tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Samalla varmistettiin, että vaalikentillä puhuttiin enemmän itse asiasta, politiikasta.
Oulun seudun kannalta on elintärkeää saada eduskuntavaaleissa ehdokkaiksi henkilöitä, jotka voisivat täyttää ministerin mitat. Tässä riittää haastetta kaikille puolueille.
Oulu on ajautunut rakennemuutoksen myötä vaikeuksiin ja tarvitsee puolestapuhujia. Kansanedustajien tehtäviä väheksymättä on todettava, ettei kansanedustajuus takaa äänen kuulumista päätöksenteon ytimessä. Politiikan painopiste on hallituksessa ja siksi sinne on pyrittävä.