Monipuolinen oppositio voi nostaa eduskuntakeskustelun sille kuuluvaan arvoonsa. Väittely hallituksen ohjelmasta oli tiukkaa mutta asiallista.
Sateenkaarihallituksen ja opposition välinen keskustelu eduskunnassa oli välillä yhtä jankkaamista. Osasyy oli hallituksen laaja pohja. Kun vastuuta kantamassa olivat niin oikeisto kuin vasemmisto, kiistat käytiin hallituksen sisällä, ei opposition ja hallituksen kesken. Keskusta ei myöskään sopeutunut oppositiopuolueen rooliin. Väittely hallituksen kanssa jäi lähinnä Mauri Pekkarisen kontolle.
Nyt asiat ovat toisin. Hallituksen takana on eduskunnan reilu enemmistö, mutta kunnon oppositiopolitiikalle jää silti hyvin tilaa. Hallitus voi kuitenkin joutua kiperiin tilanteisiin, kun vastassa on entisiä hallituspuolueita niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät tuskin löytävät yhteistä oppositiopolitiikkaa eduskunnassa. Niinpä hallitus saa vastaansa arvostelua monelta taholta. Vastassa on todellinen sateenkaarioppositio.
Pääministeri Anneli Jäätteenmäen neitsytpuhe uudessa tehtävässä oli asiallinen ja varovainen. Hän pidättäytyi tiukasti hallituksen ohjelman esittelyyn ja linjasi ykköstavoitteeksi työllisyyden parantamisen. Työllisyyden lisääminen 100 000 hengellä vaalikauden loppuun on vaativa tehtävä, joka ei taida hallituksen nykykeinoilla onnistua. Yrittäjyyttä on tuettu ja tempputyöllistämistä harjoitettu ennenkin - kehnoin tuloksin.
Hallituksen ohjelma joutui odotetusti melkoiseen myllyyn eduskunnan puhemaratonissa. Sitä moitittiin epämääräisyydestä ja asioiden liiasta selvittelystä. Etenkin kokoomuksen Ville Itälä ryöpytti keskustaa uskalluksen ja suunnan puutteesta. Hallitus lupaa korottaa etuisuuksien tasoa, mutta ei kerro, miten paljon. Kokoomuksen erityishuoli oli hallituksen aikomus panna osinkotulot verolle. Sosiaalidemokraatit taas saivat kuulla kunniansa tempputyöllistämisestä.
Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes taas oli aivan toisilla linjoilla. Hän kiinnitti huomiota siihen, ettei hallitus voi toteuttaa kaikkia menolupauksiaan. Siimes totesi, että hallitus sitoutuu hyvin tiukkaan menokuriin samalla kun se lupaa veronalennuksia. Hän myös moitiskeli hallitusta vähäisestä kiinnostuksesta torjua köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä.
Vihreiden Osmo Soininvaara ihmetteli hallituksen laskuoppia. Menoja nostetaan hallituskaudella 1,12 miljardia euroa, mutta yksin terveydenhuoltoon tarvitaan 700 miljoonaa euroa.
Hallituspuolueiden puheenvuoroissa kävi ilmi puolueiden taustojen erilaisuus. Keskusta korosti muutosta, mutta hallituspuolueena pysynyt SDP jatkuvuutta. Pääministeri Jäätteenmäki suhtautui opposition arvosteluun viileästi, mutta asiallisesti ja tarjosi oppositiolle yhteistyön kättä.
Työllisyys on hallituksen onnistumisen todellinen testi. Paavo Lipposen hallitukset eivät onnistuneet kahdeksassa vuodessa puolittamaan työttömyyttä. Jonkinlaisena varoituksena voi pitää sitä, että samaan aikaan kun pääministeri selosti hallitusohjelmaa, tilastokeskus kertoi työttömyyden kääntyneen nousuun.
Juuri työttömyyden vähentämiskeinojen osalta hallitusohjelma on pahasti puutteellinen. Keskustan kovan kritiikin perusteella olisi voinut päätellä, että se uskaltaa tarttua ongelmaan tiukasti. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen raportti olisi sisältänyt tukun rohkeita esityksiä, jos omia keinoja ei laarissa ollut. Toisin kävi. Hallitusneuvotteluissa raportti haudattiin. Mutta jos työttömyys nousee reippaasti yli kymmenen prosentin, Sailaksen ehdotukset on pakko kaivaa esiin.