Uskonyhteisöt: An­ka­ras­ta us­ko­nyh­tei­sös­tä nuorena eronnut ou­lu­lais­läh­töi­nen nainen muis­tut­taa hen­gel­li­sen vä­ki­val­lan olevan rikos

Kolumni: Kuka keksi laittaa kä­ve­ly­ka­dun pät­käl­le nop­pa­ki­viä? – Ou­lus­sa kyn­ne­tään epä­ta­sai­sia nop­pa­ki­vi­ka­tu­ja vielä pitkään

Luitko jo tämän: Hai­luo­toon suun­ni­tel­ta­vat sillat ja pen­ger­tie ovat to­teu­tu­mas­sa ilman min­kään­lais­ta va­lais­tus­ta

Kolumni

Edus­kun­ta voisi käyttää aikansa jär­ke­väm­min

Kirjoitin taannoin eduskunnan keskustelukulttuurista. Tahallisesta väärin ymmärtämisestä. Mediaan ja yleisöön menevistä letkautuksista.

Kirjoittaja Niilo Keränen.
Kirjoittaja Niilo Keränen.

Kirjoitin taannoin eduskunnan keskustelukulttuurista. Tahallisesta väärin ymmärtämisestä. Mediaan ja yleisöön menevistä letkautuksista. Nokittelusta, joka ei johda mihinkään.

Mutta myös eduskunnan työtavoissa voisi löytyä korjaamisen sijaa. Ensi vuoden valtion talousarvion käsittely on tästä oiva esimerkki.

Budjettiesityksen pohja syntyy siten, että ministeriöiden virkamiehet ja -naiset kirjaavat taulukkoihinsa ne valtion menot ja tulot, jotka tulevana vuonna ovat lakisääteisiä. Siis sellaisia, joista on olemassa laki. Varmaan yli 90 prosenttia budjetin rahoista ovat tällaisia.

Tällaisia menoja ovat vaikkapa kuntien valtionosuudet, joista on oma lakinsa. Tai työttömyysturvaan Kelan kautta menevät rahat, jotka kirjataan sen arvion mukaan, mitä Kela on tehnyt. Myös ministeriöiden virkamiesten, poliisien tai puolustusvoimien palkat ovat menoja jotka ensi vuonnakin pitää maksaa. Tulot arvioidaan muun muassa voimassa olevien verolakien mukaan.

Sitten seuraa budjettiriihi. Toki hallituspuolueet ovat keskustelleet jo ennen riihenpuintia, mitä itsekukin seuraavalle vuodelle haluaa. Tässä viimeisessä riihessä Keskustan toive oli muun muassa ammattikorkeakouluissa opiskelevien terveydenhuollon saaminen samalle viivalle kuin tiedeyliopistoissa opiskelevienkin. Tämä oli muuten oma koulutuslupaukseni viime vaalien alla.

Sinisten toive oli tulottomien sv-päivärahojen omavastuupäivien pudottamisen 55 päivästä muiden sairastavien tasolle. Kokoomus sai veronalennuksen, jota sitten Keskustan toiveesta kohdistettiin pienituloisille ansio- ja työtulovähennyksenä. Eivät nämä vähennykset tietenkään auta niitä, joilla ei työtuloja ole – heiltä indeksien leikkaaminen nipistää 1-5 euroa kuukaudessa.

Toki monia muitakin budjetin määrärahoja ohjattiin hallituspuolueiden poliittisilla painotuksilla. Sitten ne laskettiin mukaan virkamiesten pohjataulukoihin. Siinä talousarvio sitten oli.

Kun hallitus antoi budjetin eduskunnalle, eduskunta keskusteli siitä kolme pitkää päivää aamusta iltaan. Itse kukin kansanedustaja luetteli toiveitaan ja moitti hallitusta monien asioiden unohtamisesta. Tietysti aina väliin nokiteltiin.

Tämän keskustelun jälkeen eduskunnan kaikki kuusitoista valiokuntaa antavat lausuntonsa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pui sosiaali- ja -terveysasioita, liikennevaliokunta liikenneasioita jne. Jokainen valiokunta kuulee kymmeniä asiantuntijoita viikkojen aikana. Lopuksi valtiovarainvaliokunta vetää lausunnot yhteen, esittelee yhteenvedon eduskunnan isolle salille. Sitten taas keskustellaan monta päivää.

Mahtava systeemi, vai mitä? Kansanedustajat voivat vaikuttaa valtion rahojen käyttöön?

Niinhän se kuulostaa. Mutta hallituspuolueilla on enemmistö jokaisessa valiokunnassa ja koko eduskunnassa. Jos hallituspuolueet eivät armollisesti muuta jotakin, eduskunta hyväksyy budjetin hallituksen alkuperäisen esityksen mukaisena. Takavuosina oli tapana, että Ensi- ja turvakodeille sekä alueelliseen kuljetustukeen lisättiin rahat eduskuntakäsittelyn aikana. Nyt ne ovat jo valmiiksi budjettiesityksessä, joten niitäkään ei tällä kertaa tarvitse lisätä.

Voisikohan tuohon kehittää jonkin mielekkäämmän systeemin?

Sotesta on taas uutisoitu, että sen käsittely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on jäljessä aikataulusta. Valiokunnan käsittelykäytännössä on yhtä turhauttavia kohtia kuin tuossa budjettikäsittelyssäkin.

Soten pohjaesityksenä ovat hallituksen antamat lakiesitykset. Tiedossa on, että oppositiopuolueet eivät tule hyväksymään valinnanvapauslakia, eivät maakuntalakiakaan. Kuitenkin valiokunnassa, lakien hienosäätövaiheessa ja pykälien perusteluista keskusteltaessa niin hallituspuolueiden kuin oppositiopuolueidenkin edustajat puhuvat ja puhuvat, päivästä toiseen. Tosiasia kuitenkin on, että vain hallituspuolueiden yksimielisellä päätöksellä lakiesitys voi muuttua hallituksen antamasta.

Sote-lakeihin näitä muutoksia onkin tehty sen perusteella, mitä asiantuntijoilta on käsittelyn kuluessa kuultu. Niitä ja koko lakipaketin pykäliä valiokunta perustelee mietinnössään. Mietintö menee sitten tässä tapauksessa vielä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi ja lopulta täysistuntoon hyväksyttäväksi. Tämä tapahtunee marraskuun lopun tienoilla.

Rehti ja suora menettely olisi, että ne jotka eivät uudistuksia hyväksy, tekisivät vastaehdotuksen josta sitten äänestettäisiin. Tämä on valiokuntien normaali käytäntö, tälläkin eduskuntakaudella muissa valiokunnissa. Nimittäin tämä vastalauseeksi kutsuttu asiakirja tietenkin lopulta tulee. Nyt lakien vastustajat käyttävät suunnattomasti energiaa ja aikaa yrittäessään vängätä mietintöön sellaisia pykäliä ja perusteluja, joita hallituspuolueet eivät tule hyväksymään.

Sote-valiokunnalla olisi muutakin tekemistä.

Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.