Kovasanainen arvostelu sävyttää eduskunnan hallintoa koskevaa konsulttiselvitystä. Organisaatiorakenne on epäjohdonmukainen, päätöksenteko liian keskitettyä ja esimiestyö puutteellista, selvityksen tekijät sivaltavat. Talossa tarvitaan kipeästi sisäistä remonttia.
Eduskunnan hallinto, taloussuunnittelu ja johtaminen ovat niin rempallaan, että niiden kehittäminen pitäisi aloittaa heti, todetaan asiaa tutkineen ulkopuolisen konsultin raportissa. Maan korkeinta poliittista valtaa käyttävän laitoksen taloussuunnittelussa turvaudutaan usein vain pahimman varalle varautumiseen. Ellei lähdettä tietäisi, tekstiä luulisi jossakin sketsissä esitetyksi heitoksi.
Osa eduskunnan palveluksessa olevista ei edes tiedä, kuka on lähin esimies. Monet maan korkeimman päättävän elimen palveluksessa olevat kokevatkin olonsa epävarmaksi. Vaikka työ on kiinnostavaa ja vakinaista, tunnelmia luonnehditaan epävakaiksi.
Monista vaikeuksista on tiedetty jo kauan. Asiaa ole ainakaan auttanut se, että eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen on mieluiten lakaissut pulmat maton alle. Hänen mielestään arvostelua ovat esittäneet vain kriittisyyteen taipuvaiset virkamiehet. Myöskään eduskunnan hallintojohtaja Kari T. Ahonen ei ole osoittanut erityistä aktiivisuutta vuosien varrella esiin tulleiden ongelmien korjaamisessa. Puhemies Sauli Niinistö on nyt ottanut uudistamisessa johdon käsiinsä.
Selvitystä varten esitettyihin kirjallisiin tiedusteluihin ei tosin saatu kovin vakuuttavaa vastausprosenttia. Kun kuitenkin noin 50 prosenttia eduskunnan kanslian henkilökunnasta esitti näkemyksiään, otantaa voi pitää melko luotettavana.
Eduskunnan hallintojärjestelmä on jätetty ennalleen henkilökunnan voimakkaasta kasvusta huolimatta. Sen myöntävät miltei kaikki talossa työskentelevät - korkeimpia virkamiehiä lukuun ottamatta. Näyttää siltä, kuin olisi jääty odottamaan, että osa kasvavasta joukosta hallinnoi itse itseään. Sellaisessa menossa tehokkuus kärsii vääjäämättä.
Erityisen sekavaksi on muotoutunut kansanedustajien avustajajärjestelmä. Edustajat ovat käyttäneet laajasti luovaa mielikuvitustaan järjestelmää hyödyntäessään. Kekseliäimpiin kuuluu ulkoministeri Ilkka Kanerva, joka hyödynsi avustajapalveluja 60-vuotisjuhliensa järjestelyissä. Avustajarahaa väitetään valuneen myös edustajien vaalimenojen kattamiseen. Ovatpa väitteet tosia tai eivät, niin jo tuollaiset epäilyt edellyttävät järjestelmän selkiyttämistä.
Puhemiehet ja eduskuntaryhmien johtajat pitivätkin jo torstaina ensimmäisen palaverin avustajien palkkausjärjestelmän selkiyttämiseksi. Ostopalveluja ei enää suvaita. Ohjeita tarkennetaan edelleen. Yksinkertaisten ohjeiden laatimisen omalle väelle ei pitäisikään olla kovin vaikea tehtävä talossa, jossa laaditaan säännöstö koko yhteiskunnalle.
Hyvällä tolalla on sentään kansanedustajien lainsäädäntötyössään saama palvelu. Se arvioitiin erinomaiseksi. Niin pitää ollakin lakia säätävässä laitoksessa. Konsultin raportti olisikin suorastaan murskaava, jos siltäkin osalta olisi tullut kielteistä palautetta.
Niinpä voidaankin sanoa, että eduskunnan tärkeimmän työn edellytykset ovat kunnossa. Tieto siitä ei kuitenkaan saa peittää alleen tosiasiaa, että lainsäädäntötyön sujuvuuden varmistamiseksi palkattujen henkisestä hyvinvoinnista ei ole kannettu huolta. Eduskunta voisi jopa tulla toimeen nykyistä pienemmällä henkilökunnalla, mikäli työ olisi paremmin organisoitua.