Vaalirahoituskohu voi tuntua liioitellulta, kun ehdokkaiden ja puolueiden kampanjoiden rahoitus ja tuen vastaanotto ovat täysin laillista toimintaa. Asian ydin ei kuitenkaan ole siinä, vaan eräiden ministerien ja kansanedustajien moraalissa. Ehkä joukkoon voidaan niputtaa myös ne europarlamentaarikot, joiden vaalirahaselvityksissä on myös ollut toivomisen varaa.
Eduskunta ajautui kiusalliseen valoon, kun puolivahingossa alkoi paljastua, että lähes 30 kansanedustajaa oli jättänyt tietoisesti tai välipitämättömyyttään noudattamatta säätämäänsä lakia, joka koskee vielä aivan erityisesti heitä itseään. Erilaisia epäselvyyksiä raportoinnissa on kaiken kaikkiaan noin kolmanneksella kansanedustajista.
Holtiton meno olisi ilmeisesti jatkunut hamaan tulevaisuuteen, ellei keskustan eduskuntaryhmän johtaja Timo Kalli olisi paljastanut klassikoksi muuttuvalla möläytyksellään, ettei hän noudattanut vaalirahoituslakia, koska siinä ei ole minkäänlaista sanktioita. No, Kalli on nyt saanut kovan rangaistuksen - julkisen rangaistuksen. Miehen maine tahriintui ja siinä sivussa koko kansanedustuslaitoksen uskottavuus on kärsinyt kolauksen. Onneksi kuitenkin enemmistö nykyisen eduskunnan jäsenistä selvinnee kohusta puhtain paperein.
Hallituksenkin asema on tukala, vaikka pääministeri Matti Vanhanen kieltäytyy ottamasta syntipukin roolia ministeristölleen. Hallitus olisi voinut lähteä korjaamaan oikeusministeri Tuija Braxin johdolla vaalirahoituslain virheet oma-aloitteisesti jo talvella, jolloin korruptiota vastaan taisteleva kansainvälinen Greco-ryhmä kiinnitti huomiota lain heikkouksiin. Mutta hallitus suhtautui Grecon kritiikkiin yhtä yliolkaisesti kuin niihin moitteisiin, joita on esitetty muun muassa lehdistössä koko nykyisen vaalirahoituslain lyhyen olemassaolon ajan. Lain voimassaoloaikana on käyty jo kahdet eduskuntavaalit.
Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnit eivät ole ainoa ongelma asiassa. Vielä kiusallisempaa on se, että koko eduskunta on nostanut itsensä kansan yläpuolelle säätämällä vaaleja varten lain, jollaista ei pitäisi olla olemassakaan. Vaalirahoituslaki on nimittäin susi, koska sen rikkomisesta ei seuraa rangaistusta ja sitä on mahdotonta valvoa. Lain sisältö ei syntynyt sattumalta, vaan on tietoisen harkinnan tulos. Lain epämääräisyydellä haluttiin turvata puolueiden ja ehdokkaiden oma etu yleisen edun ja moraalin kustannuksella.
Kansanedustajan itselleen suoma erityiskohtelu palauttaa mieleen kaksi muutakin vastaavanlaista epäkohtaa eduskunnasta. Toinen on kansanedustajan veroton kulukorvaus ja toinen tapa, miten kansanedustajat ilmoittavat poissaoloista työpaikaltaan.
Kuten muistetaan, kansanedustajille maksetaan yhä kovasta kritiikistä huolimatta palkkion lisäksi verovapaata kulukorvausta. Se nostaa yhdessä verollisen palkkion kanssa edustajan saaman korvauksen työstään aika mukavalle tasolle.
Yleinen mielipide ei ole koskaan hyväksynyt verovapaata kulukorvausta, joka maksetaan edustajille vastikkeetta. Suomessa on yleinen tapa, että työnantaja vastaa työssä syntyneistä kuluista - kuitteja vastaan. Eduskunnassakin menetellään niin, mutta sen lisäksi kansanedustajilla on vielä tuo epäterve kulukorvausjärjestelmä, jollaisesta muut Suomessa voivat vain uneksia. Se on luotu kattamaan kustannuksia, joita koituu etenkin silloin, kun edustajat joutuvat pitämään kahta asuntoa.
Kaikkien muiden pitää vastata Suomessa elanto- ja asumismenoistaan itse, eikä niitä voi vähentää verotuksessa. Kansanedustajat ovat eri maata, koska he määrittelevät itse omat etuustasonsa. Veroton kulukorvaus onkin tosiasiassa piilopalkkaa ja keino suojautua äänestäjiltä, jotka ovat ikuisesti tyytymättömiä edustajiensa "kohtuuttomiin" palkkioihin.
Olivatpa perusteet mitä tahansa, itselle säädetyt etuoikeudet tekevät kansanedustajista tosiasiallisen rälssin. Tuorein yleistä käytäntöä selvästi parempi privilegio kansanedustajille tuli hiljattain, kun poissaolojen ilmoituskäytäntöä muutettiin.
Takavuosina poissaoloja valvottiin tiukasti - liiankin tiukasti. Edustajien piti pyytää täysistunnolta poissaololupa. Nykyisin riittää pelkkä ilmoitus. Syytä ei tarvitse ilmoittaa.
Yleinen käytäntö Suomen työelämässä on tiukempi. Kukaan ei saa olla poissa syytä kertomatta. Eduskunnan uusi käytäntö on jo johtanut erikoisiin tilanteisiin. On nähty merkillisiä poissaoloja ilman, että kukaan on tiennyt mistä ne johtuvat tai missä kansanedustaja on.
Puhemies Sauli Niinistön mukaan eduskunnan pitää noudattaa korkeaa moraalia. Niin pitää. Saapa nähdä, koska niin käy.