Eduskunnan satavuotisjuhlissa nähtiin kaksi yllätystä: tasavallan presidentti sai luvan istua suuressa salissa ja puhemies saapui istuntosaliin vasta presidentin jälkeen. Kirkonmenoissa eduskunta noudattaa kuitenkin yhä tsaarinvallan aikaisia tapoja.
Valtiollisilla juhlamenoilla ja niissä noudatettavalla protokollalla on suuri symbolinen merkitys, vaikka suuri yleisö tuskin lotkauttaa korvaansakaan mokomalle koketterialle. Ulkoministeriöllä on ollut pitkään erityinen protokollapäällikkö, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että asiat sujuvat ja vielä oikeassa, tarkasti määritellyssä järjestyksessä. Hän häärii näkymättömänä taustalla ja varmistelee etukäteen, että kaikki on kunnossa.
Monet Suomessa noudatettavat käytännöt valtioelinten välisissä suhteissa nojaavat Ruotsin kuningas- ja Venäjän tsaarinvallan aikaisiin perinteisiin. Niitä oli luontevaa jatkaa itsenäisessä Suomessa, kun maan ensimmäiseen perustuslakiin kirjoitettiin presidentille erittäin vahva asema. Presidentti oli vanhan perustuslain aikana maan kiistaton johtaja.
Uusi perustuslaki muutti valtasuhteita vuonna 2000. Presidentin valtaa riisuttiin, ja parlamentarismin roolia korostettiin. Presidentille jäi kuitenkin yhä ulkopoliittista valtaa ja nimitysvaltaa. Lisäksi hän on virallisesti Suomen valtionpää, vaikka pääministerillä on Suomessa eniten muodollista valtaa.
Presidentin sekä hallituksen ja eduskunnan välinen suhde on muodostunut Suomessa jännitteiseksi siksi, ettei nykyisessä perustuslaissa määritellä kolmen valtioelimen "nokkimisjärjestystä" yksiselitteisesti. Jaettu valta johtaa jatkuviin reviiri- ja arvovaltakiistoihin muuallakin kuin EU:n huippukokouksissa -- ja näkymättömään valtataisteluun protokollan varjolla.
Eduskunnan satavuotisjuhlissa torstaina poikettiin merkittävästi vakiintuneesta käytännöstä parissa kohdassa ilman, että moni huomasi sitä edes tapahtumapaikalla saati kotikatsomoissa. Presidentin ja eduskunnan välisen valtataistelun kannalta kiinnostavampi tapahtuma oli valtiollisten instituutioiden sisääntulo.
Presidentti Tarja Halonen ja Pertti Arajärvi saapuivat tällä kertaa eduskunnan istuntosaliin ennen puhemies Paavo Lipposta. Lipponen tuli puhemiehen korokkeelle yhdessä pääsihteeri Seppo Tiitisen ja lainsäädäntöjohtaja Keijo Koivukankaan kanssa vasta, kun Halonen ja Arajärvi olivat istuutuneet heille varatuille tuoleille salin etuosaan.
Protokolla poikkesi näiltä osin valtiopäivien avajaisissa noudatetusta käytännöstä, jonka mukaan koko eduskunta ja ministerit odottavat presidentin saapumista. Satavuotisjuhlien tulojärjestys ei vaihtunut vahingossa. Se oli eduskunnalta harkittu teko, jolla osoitettiin päivän arvojärjestys. Uutta oli sekin, ettei presidentin adjutantteja päästetty suureen saliin lainkaan.
Eduskunta on isäntä talossaan, eikä presidentillä ole asiaa parlamenttiin muuten kuin kutsuttuna vieraana. Eduskunta pitää siitä tiukasti kiinni. Haloselta esimerkiksi kiellettiin hienovaraisesti käynti eduskunnan saunassa ja uima-altaalla sen jälkeen, kun hänestä oli tullut presidentti 2000. Hän olisi itse halunnut jatkaa kansanedustajana oppimiaan tapoja.
Valtiopäivien avajaisissa pidetään tiukasti kiinni siitä, ettei presidentti istu, vaan lukee puheensa seisoaltaan ja poistuu heti, kun se on pidetty. Juhlaistunnossa tehtiin ainutlaatuinen poikkeus, kun presidenttiparille tuotiin tuoli eduskunnan suureen saliin. Sitä perusteltiin satavuotisjuhlien poikkeuksellisuudella.
Takavuosina presidentit kertoivat valtiopäivien avajaispuheissaan hallituksen lainsäädäntöaikeista. Tavasta on luovuttu, koska presidentillä ei ole enää tosiasiallista lainsäädäntövaltaa. Hän voi vain palauttaa uudelleen valmisteltavaksi eduskunnan säätämän lain.
Vaikka protokolla elää ja joustaa valtasuhteiden mukaan, eduskunta on suostunut ainakin toistaiseksi noudattamaan omissa kirkollisissa tilaisuuksissaan vanhaa käytäntöä, että presidentti istuu Helsingin tuomiokirkossa arvokkaimmalla paikalla edessä. Hän myös saapuu kirkkoon viimeisenä. Puhemies ja kansanedustajat istuvat kirkossa presidentin selän takana.
Aiemmin eduskunnan ja presidentin väliin pääsi myös valtioneuvosto, vaikka se työskentelee eduskunnan luottamuksen varassa. Järjestys oli omituinen, ja hallitus sekä eläkeläispresidentit siirrettiinkin muutama vuosi sitten käytävän toiselle puolelle. Näin eduskunta pääsi kirkkoprotokollassa pykälän eteenpäin.
Valtiopäivien jumalanpalveluksen istumajärjestyksessä saattaa yhä olla korjaamisen varaa. Kun kyse on kansaa edustavan laitoksen vuotuisesta arvotapahtumasta, eikö silloin olisi tyylikästä parlamentarismin periaatteiden kannalta, että puhemies istuisi kirkossakin tärkeimmällä paikalla? Presidentin arvovalta tuskin kärsii siitä, jos hän seuraa kirkonmenoja valtioneuvoston ja entisten presidenttien edessä.
Keskusta ja kokoomus järjestävät ensi viikonvaihteessa puoluekokouksensa onnettomasti samaan aikaan. Keskustalaiset kokoontuvat Ouluun, kokoomuslaiset menevät Joensuuhun. Oulussa on todellinen superviikonloppu, joten kokoomuslaiset saavat panna parastaan Joensuussa kyetäkseen läpäisemään Oulun rientoihin osallistuvien tajunnan rajan.