Huhtikuun eduskuntavaaleihin on enää 95 vuorokautta.
Tiistaina kevätistuntokautensa aloittaneelle eduskunnalle lähiviikot ja -kuukaudet ovat varsinainen politiikan kypsyyskoe.
Vaaditaan suoranaista valtiomiestaitoa viedä eteenpäin isoja ja vaikeita asioita tilanteessa, jossa ilmassa leijuu vahva protestivaalien henki. Mielipidemittaukset kun osoittavat varsin kiistattomasti ainakin yhden asian: perussuomalaiset tulevat menestymään vaaleissa.
Vaalien lähestyessä hallituspuolueet ovat ottaneet jonkin aikaa etäisyyttä toisistaan. Irtiotot lisääntyvät sitä mukaa kuin vaalipäivä lähestyy.
Suurissa vaikeuksissa olevalta pääoppositiopuolue Sdp:ltä on niinikään odotettavissa äänen kovenemista, jotta se kykenisi saamaan edes uskollisista uskollisimmat äänestäjänsä liikkeelle.
Kevät on politiikan kentällä poikkeuksellinen siinä mielessä, että tavanomaista suurempi määrä kansanedustajia, kaikkiaan 34, luopuu paikastaan vapaaehtoisesti eikä asetu enää ehdolle. Heidän lisäkseen koko joukko edustajia menettää paikkansa vasten tahtoaan. Tämä tuo sähköä ilmaan.
Eduskunnan pöytä on katettu suurella työmäärällä. Hermostuneessa ilmapiirissä urakka on vaativa. Jos työlistalle tulee vielä uusia murheita talousvaikeuksissa kamppailevista EU-maista, poliittinen myrsky on taattu.
Vaalien lähestyminen on näkynyt jo jonkin aikaa siinä, etteivät puolueet rohkene esittää selkeitä näkemyksiään siitä, miten Suomen asioita aiotaan hoitaa tulevalla vaalikaudella. Yksi keskeisistä ongelmista on valtion talouden kuntoon saattaminen. Velkaantuminen laukkaa sellaisella vauhdilla, että siihen on saatava loppu. Muuten paha perii.
Talousasiantuntijat ovat peränneet päättäjiltä näkemyksiä, mutta turhaan. Jos julkisen talouden tasapaino-ongelmat hoituisivat yksin talouskasvun avulla, kasvuprosentin täytyisi olla samaa luokkaa kuin kehittyvissä maissa. Tällaisiin lukuihin ei usko kukaan.
Ihmiset on helppo saada antamaan tukensa puoluetuen leikkauksien ja byrokratian karsimisen kaltaisille säästötoimille. Mutta nämä toimet tuottaisivat niin mitättömiä summia valtion kassaan, etteivät ne ratkaisisi perusongelmaa.
Pelkät säästötoimet eivät auta, vaan talouden tasapainotus vaatii jo puuttumista yhteiskunnan rakenteisiin. Tämä toteuttamiseksi tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa, joka piileksii ainakin vaaleihin asti syvällä kiven alla.
Vaaleista on tulossa mitä ilmeisimmin selkeät protestivaalit. Nyt janotaan jotain uutta. Mielipidemittausten perusteella perussuomalaiset nähdään puolueeksi, joka tällaista tarjoaisi.
Se on kuitenkin illuusio, kuvitelma. Ainakin tähän mennessä perussuomalaisten vastaukset kiperiin kysymysiin ovat jääneet varsin ylimalkaisten heittojen tasolle. Ilmeisesti puoluejohdossa odotetaan vain, että muut tekevät riittävästi virheitä ja luotetaan siihen, että hiljaa hyvää tulee.