Joukko eurokansanedustajia on nostanut esille vanhan ehdotuksen kunnallis- ja eurovaalien yhdistämistä. Ajatus on sinänsä ymmärrettävä, onhan ensi vuonna määrä äänestää kummassakin vaaleissa: eurovaaleissa kesäkuussa ja kunnallisvaaleissa lokakuussa.
Kahden vaalin läheisyys verottaa varmasti ihmisten kiinnostusta toista, mahdollisesti molempia vaaleja kohtaan. Edellisten vaalien perusteella voi päätellä, etteivät eurovaalit juurikaan kolauta kansaa. Viime vaaleissa äänestysprosentti ylsi nipin napin yli 30:n.
Vaikka äänestysinto kunnallisvaaleissa on vuosikymmenten saatossa tippunut alas kuin lehmän häntä, päästiin viimeksi sentään yli 50 prosentin. Vaalien siirtäminen kesäkuulle, jo alkaneeseen loma-aikaan, saattaisi olla kohtalokasta kunnallisvaaleille.
Vaikka kunnallis- ja eurovaalien ajankohdan yhdistämisellä lisättäisiin jokunen prosenttiyksikkö eurovaalien äänestysaktiivisuutta, voi sen hintana olla kunnallisvaalien äänestysprosentin lasku. Siihen meillä ei ole varaa, ellei ehdoin tahdoin haluta ruokkia sitä, että vain aktiivit päättäkööt asioistamme.
Vaalien yhdistämisessä on itua. Eri asia on, mitkä vaalit sopivat parhaiten samaan aikaan toimitettaviksi. Vihreiden Osmo Soininvaaran mielestä pitäisi mieluummin pohtia euro- ja eduskuntavaalien kuin euro- ja kunnallisvaalien yhdistämistä.
Soininvaaran esityksessä on järkeä. Euro- ja eduskuntavaalien asiallinen yhteys on paljon ilmeisempi kuin euro- ja kunnallisvaalien yhteys. Eduskunnassa tehtävä politiikka on enenevässä määrin osa Euroopan unionin politiikkaa, sillä ainakin puolet eduskunnan säätämistä laeista on kotoisin Brysselistä.
Ehkä tällä tavalla saataisiin selkeytettyä EU-asioiden poliittinen vastuu: EU-politiikka ikään kuin vahvempaan poliittiseen kontrolliin. Eduskuntavaalikauden kasvattamista neljästä viiteen vuoteen on tosin vaikea niellä. Tällä ei ole mitään tekemistä demokratian syventämisen tai itse asiasisältöjen kanssa.
Vaikka kunnallis- ja EU-politiikan välille on löydettävissä joku yhteys, linkki on kuitenkin niin hento, että näiden kahden vaalin käyminen yhtä aikaa on kaukaa haettua. Pelkästään se, että näin säästettäisiin sekä puolueiden että yhteiskunnan varoja, haiskahtaa keinotekoiselta. Niin suurista rahoista ei ole kysymys.
Eurovaalien ongelmana on alhainen äänestysprosentti. Mikäli eurokansanedustajat elävät omaa elitististä elämäänsä kaukana kansasta ja puhuvat ylätason asioista kielellä, jota ihmiset eivät ymmärrä, on turha odottaa ryntäystä uurnille.
Euro- ja eduskuntavaalien yhdistäminen saattaisi tarjota väylän etsiä europolitiikan yhteyttä ihmisen arkeen. Tähän mennessä tätä yhteyttä ei ole kyetty esittelemään juuri muissa kuin maatalousasioissa. Siitä huolimatta, vaikka Euroopan unioni on läsnä kaikkialla - muidenkin kuin maaseudun perinteisistä elinkeinoista toimeentulevien ihmisten arjessa.
Julkisuudessa Eurooppa-politiikka näyttäytyy erilaisten organisaatioiden valtataisteluna, puolustusyhteistyöporinana, laajenemisena Itä-Eurooppaan ja valtion kasvavina menoina. Sekä tietysti pukuihin ja solmioihin sonnustautuneiden herrojen virallisina ryhmäkuvina tyyliin edesmennyt Neuvostoliitto. Toisin sanoen niin suurina asioina, etteivät ne kadun kulkijaa liiemmälti hetkauta.