Eduskunnasta
Demokratiaa parempaa hallintojärjestelmää ei ole toistaiseksi keksitty. Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa oli käytössä suora demokratia: kansalaiset kokoontuivat päättämään yhdessä asioista. Se ei kuitenkaan ollut kunnon demokratiaa, sillä naiset eivät päässeet päättämään.
Suomalaista demokratiaa kannattaa vaalia. Kansalaiset valitsevat eduskuntaan päättäjät, jotka tekevät päätöksiä kansalaisten puolesta.
Koska päätöksiä tehdään enemmistön mielipiteen mukaan, kaikki päätökset eivät mitenkään voi miellyttää jokaista suomalaista.
Päättäjien on silti toimittava vastuullisesti: päätökset eivät saa olla kohtuuttomia niitäkään kohtaan, joita ne eivät miellytä.
Kansanedustajat valitsevat toimeenpanoa varten hallituksen. Hallituksella on käytettävissään iso joukko virkamiehiä, asiantuntijoita, jotka valmistelevat asioita sen mukaisesti, kuin hallitus eli käytännössä eduskunnan enemmistö haluaa.
Joskus käy niin, että hallitus aistii eduskunnan enemmistön mielipiteen väärin. Silloin valmisteltu päätös joko kumoutuu eduskunnassa tai hallitus vetää suunnitelmansa pois. Nimittäin eduskunta päättää, ei hallitus.
Päätösten tekemistä varten eduskunnalla on sääntönsä. Osa niistä on kirjoitettuja, mutta osa ”säännöistä” on vain muotoutunut käytännöksi vuosisadan kuluessa.
Käytännöksi, jonka eduskunnassa kulloinkin olevat puolueet hyväksyvät.
Kirjoitetuissa säännöissä muun muassa sanotaan, että eduskunnan ja sen valiokuntien käsittelyssä ensisijaisia ovat hallituksen tekemät esitykset. Muut esitykset ja aloitteet ovat toissijaisia.
Kirjoitettu sääntö on myös, että valiokuntien on käsiteltävä hallituksen esitykset viivytyksettä. Kun hallitus tekee esimerkiksi seuraavaa budjettivuotta koskevia esityksiä, eduskunta – yleensä käytännön järjestelyjen työrukkasena toimiva puhemiesneuvosto – päättää määräajan, jonka kuluessa valiokunnan on omalta osaltaan esitys käsiteltävä.
Kirjoittamaton sääntö on se, että valiokuntien puheenjohtajuudet jaetaan eduskuntaryhmien kesken riippumatta siitä, onko jokin ryhmä hallituksen tukena vai oppositiossa. Jotta tämä suomalaisen demokratian hieno piirre säilyisi, on erittäin tärkeää, että minkään valiokunnan puheenjohtajuutta ei käytetä sen paremmin hallitus- kuin oppositiopolitiikankaan välineenä.
Jos näin pääsee käymään, ennemmin tai myöhemmin tulee maahan sellainen enemmistöhallitus, joka ei anna oppositiolle yhtäkään puheenjohtajuutta.
Hyvälle ja toisten mielipiteitä kunnioittavalle eduskunnan työhengelle voidaan silloin heittää hyvästit.
Sote-lakien käsittelyssä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ollaan jo siinä rajamailla. Ellei jo rajan yli.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Taivalkoskelta.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.