Sointu, Martti ja Tenho ovat Oulun ahkerimmat työntekijät. Kolmikko jauhaa sähköä Merikosken voimalaitoksella vuorotta. Palkaksi riittää voitelu, kummoisempaa huoltoakaan ne eivät kaipaa.
"Tämä on tällaista uudempaa kulttuuria", Reino Aula Oulun Energialta naureskelee turbiinien nimeämistä. Sointu, Martti ja Tenho on nimetty käyttöönottopäiviensä mukaan 2006, 1994 ja 2002. Näitä ennen Merikosken voimaa imivät 1940-1950-luvuilla asennetut turbiinit. Sähköä joesta on saatu jo 60 vuotta.
"Tekniikka ei ole juurikaan muuttunut, vedenläpäisykyky on vähän parantunut", Aula kertoo. Vesivoiman valjastaminen on osattu jo 1900-luvun alussa niin hyvin, ettei Oulujoesta saada juurikaan enemmän virtaa kuin aloitusvuosinakaan.
Merikosken voimalaitoksen sisällä ei näy ristinsielua. Pitkälle automatisoidulla voimalaitoksella ei paljon tarvita henkilökuntaa. Vielä 1950-luvulla voimalaitoksessa työskenteli parikymmentä ihmistä.
"Suurinta tuhoa saisi aikaan tulipalo", Aula arvioi.
Käsiparejakin vielä tarvitaan. Joki tuo mukanaan milloin mitäkin roskaa, vanhoista uppotukeista joskus harvoin ihmisruumiisiin. Tuloputkilla tavara juuttuu välppien eteen ja saattaa tukkia veden virtauksen. Ongelmia syntyy etenkin jäiden lähtiessä liikkeelle.
"Tänään on löytynyt näköjään kynnysmatto", Aula näyttää. Suuria aarteita Aula ei muista kenenkään löytäneen virrasta.
Voimalaitos on 60 vuoden aikana syöpynyt osaksi oululaista maisemaa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Bertel Strömmer. Alvar Aalto sai tehtäväkseen suunnitella koskialueen asemakaavan.
"Voimalaitos oli ainakin takavuosina oululaisten suosiossa. Ja on se varmasti vieläkin. Keväällä energialautakunta esitti, että laitoksen käyttö ja kunnossapito oltaisiin myyty Fortumille. Asiasta nousi kohu ja se kaatui kaupunginhallituksessa", Aula muistuttaa.
Voimalaitosta suunniteltiin hyvin pitkään ja rakentaminen alkoi vuonna 1939. Sota vaikeutti töitä ja ensimmäinen turbiini pääsi hommiin vasta 1948.
"Siihen aikaan kaupunkilaiset eivät voimalaitoksen rakentamisesta valittaneet. Esimerkiksi suunnitellun rahoituksen joutuessa vaikeuksiin vuonna 1948 päättäjät pistivät jo päätetyn talousarvion noin vain uusiksi ja siirsivät rahaa muilta hankkeilta voimalaitokselle", Aula tietää.
Myöhemmin esimerkiksi voimalaitoksen vedenkorkeuden nostosta tuli parinkymmenen vuoden kiista. Kun lupa vedennostolle saatiin, voimalaitoksen teho kasvoi viitisen prosenttia vuonna 1997. "Se ei ole paljon verrattuna siihen kohuun, mikä asiasta käytiin."
Merikoskella on nyt kuusi vuosikymmentä takanaan. Kauanko voimalaitos vielä jauhaa virtaa oululaisille?
"Kyllä näillä peruskorjatuilla laitteistoilla tämä vuosisata ainakin mennään", Aula arvelee.