Kanadan Edmonton on ensimmäinen Amerikan mantereen kaupunki, joka pääsee isännöimään yleisurheilun MM-kilpailuja. Aiemmista seitsemistä maailmanmestaruuskisoista kuudet on pidetty Euroopassa ja yhdet Aasiassa (1991 Tokiossa).
Kanada onkin yleisurheilussa varsin harvinainen arvokisojen isäntämaa. Vaikka yleisurheilu ei kuulukaan Kanadan menestyksekkäimpiin lajeihin – varsinkaan nyt kun Ben Johnson on enää ikävä muisto ja muutkin pikajuoksutähdet ovat ikääntymässä – kiinnostus MM-kisoja kohtaan on kova. Pääsyliput ovat käyneet hyvin kaupaksi.
"Jo syksyllä 80 prosenttia lipuista oli myyty", Suomen joukkueenjohtaja Jarmo Mäkelä tietää. Yleisurheilun eliitti kilpailee Edmontonissa paitsi maineesta ja kunniasta, myös melkoisista taalatukuista. Henkilökohtaisten lajien maailmanmestareille on luvassa 60 000 Yhdysvaltain dollaria (lähes 420 000 markkaa), ja rahoista pääsevät osakseen kaikki pistesijoille yltäneet.
Suomalaisille urheilijoille on luvassa lisäksi bonukset Suomen urheiluliitolta. SUL pulittaa kultamitalista 100 000 markkaa, hopeasta 80 000 mk, pronssista 50 000 mk ja neljännestä sijasta 30 000 markkaa. Sijat 5–8 tuottavat urheilijalle kymppitonnin.
Urheiluliiton huippu-urheilujohtaja Mäkelä luotsaa Edmontonissa 24 urheilijan joukkuetta. Joukkueen tavoite on kaksi mitalia ja neljä pistesijaa. Lisäksi kahdeksan urheilijan olisi yllettävä 16:n parhaan joukkoon.
Mitalitoiveet kohdistuvat selvästi miesten heittolajeihin: keihäässä hallitseva mestari Aki Parviainen on maailmantilaston ykkönen tuloksella 92,41, kuulassa Suomella on vahva kolmikko ja kiekossa Timo Tompuri päätyi sekoittamaan MM-pakkaa Helsingborgissa heittämällään Suomen ennätyksellä 69,62.
Myös moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen on tyrkyllä mitalipallille, jos leka kaartaa kauden parhaan (80,54) tuntumaan.
Edellisistä MM-kilpailuista Sevillasta Suomi sai vain yhden mitalin.
