Kolumni

Edistys edistyy

Tekniikan vallankumous etenee vääjäämätöntä vauhtiaan myös syrjäseuduille - ja nimenomaan sinne.

Tekniikan vallankumous etenee vääjäämätöntä vauhtiaan myös syrjäseuduille - ja nimenomaan sinne.

Juuri pieniin ja kaukaisiin kyliin saatiin jo vuosia sitten esimerkiksi mobiilit kirjastot ja kaupat, eli kirjasto- ja myymäläautot, joita ei kaupungeissa näy vieläkään. Myös Alkon tuotteita voit tilata onnikkarahtina lähimpään kirkonkylään, mistä ne voi sitten käydä pirssillä hakemassa. Kaupungeissa tuollainen ei tulisi monen mieleenkään.

Lähimpiä kirkonkyliäkin siirretään kuntauudistuksilla modernimpaan ympäristöön, kaupunkeihin, joten syrjäväkikin pääsee nauttimaan samoista palveluista kuin rintamailla.

Niin ikään vanhanaikaisten postipalvelujen lopettamisessa maaseutu kulki eturintamassa, jo paljon ennen kuin itellan kanto itellaluukkuihin lopetettiin kaupungeissa. Sähköpostihan on nykyaikaa, ja se kulkee joutuisasti, vaikka olisi pyry ja pakkanen, joista niistäkin tosin ollaan jo luopumassa.

1800-luvun alkupuolen keksinnöistä, junista, on monin paikoin siirrytty kokonaan modernimpaan kumipyöräliikenteeseen tai luontoystävälliseen patikointiin. Samoin on käymässä menneisyyden monumentille, savupiipputeollisuudelle, jota siirretään kehittymättömämpiin maihin, kuten Kiinaan.

Jopa sellaiset tekniikan ihmeet kuin digiboksit on saatu yhtä jalkaa rintamaiden kanssa myös useille syrjäseuduille. Monin paikoin siinä mukana on tullut myös televisiokuva, parhaissa paikoissa tekstityskin.

Tuorein tekniikan edistysaskel on se, että haja-asutusalueilla päästään viimeinkin eroon antiikkisista ja hankalista lankapuhelimista, kun Sonera lopettaa puhelinverkkojen ylläpidon. Asiakkaat saavat hankkia tilalle vaikka kuinka modernit kännykät ja niiden liittymät, eli siirtyä kerralla tietoyhteiskuntaan.

Muutos on huikea ja välttämätönkin, sillä jos puhelimilla ei pysty lähettämään Ilkka Kanerva -tekstiviestejä, maaseudun väestökatu pahenee entisestään.

Lankapuhelimella ei pysty myöskään pelaamaan matopelejä eikä edes jonottamaan Soneran asiakaspalveluun. Maaseudun rauhassa asiakkailla olisi kyllä aikaa monituntiseen jonotukseen päivittäin, mutta minkäs teet, jos lankapuhelimessa ei ole kunnollista diginäppäimistöä. Homma pysähtyy jo siihen, kun luurin päästä kuuluu: "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Jos haluat jonottaa suomen kielellä, paina ykköstä. Jos haluat jonottaa ruotsiksi, paina kakkostaÊ6;" ja niin edelleen. Eihän ykköstä tai kakkosta voi painaa, jos puhelimessa on pelkkä numerolevy.

Myös henkisesti langaton puhelin on haja-alueiden asukkaille paljon otollisempi kuin langallinen. Jos nimittäin kolmen tunnin jonotuksen jälkeen tekee mieli heittää koko kapistuksella vesilintua, eipä se lankapuhelimella onnistukaan. Piuha on tiukasti seinässä kiinni, ja puhelin lentää korkeintaan ikkunasta pihan puolelle. Langattoman puhelimen sentään pystyy heittämään saunarannasta kauas järveen - kännykänheiton Suomen ennätys on reilusti yli 80 metriä.