Pääkirjoitus

Edessä työllisyystalkoiden vaikein rasti – urakkaa tehdään kolmikantaisesti

Hallituksen työllisyyslupauksia vaikeuttaa se, että talouskasvun myötätuuli on laantunut.

Työministeri Timo Harakan mukaan työllisyyttä on kasvatettava myös muilla keinoilla kuin talouskasvun myötätuulen vaikutuksella.
Työministeri Timo Harakan mukaan työllisyyttä on kasvatettava myös muilla keinoilla kuin talouskasvun myötätuulen vaikutuksella.
Kuva: Nina Susi

Hallituksen työllisyyslupauksia vaikeuttaa se, että talouskasvun myötätuuli on laantunut.

Korkean työllistämisasteen tavoittelussa helpot keinot on jo käytetty, siksi hallitus turvautuu kolmikantaiseen valmisteluun.

Hallituksen kunnianhimoinen tavoite nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin ja luoda 60 000 uutta työpaikkaa hallituskauden aikana on helpommin sanottu kuin tehty. Tilastokeskuksen vertailukelpoinen työllisyysaste oli kesäkuussa 72,5 prosenttia.

Hallituksen tavoitetta auttaisi, jos reipas talouskasvu ryydittäisi menoa. Talouden nopea kasvu on kuitenkin jo takana. Työministeri Timo Harakka (sd.) totesikin työllisyyttä koskeneessa tiedotustilaisuudessa tiistaina, että jatkuvan talouskasvun myötätuuli ei enää vie työllisyyttä eteenpäin ja että tuulta purjeisiin on saatava muilla keinoilla.

Korkea työllisyys edellyttää hyvin toimivia työmarkkinoita ja aktiivista työllisyyspolitiikkaa, joka tukee vaikeasti työllistyvien pääsyä työmarkkinoille.

Demarivetoinen hallitus ei halua törmäyskurssille työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ottamalla työmarkkinajärjestöt mukaan valmisteluun hallitus samalla sysäsi niille osavastuuta etsiä työllistämiskeinoja ja kantaa osavastuu, jos niitä ei löydy.

Paljon on kiinni siitä, minkälaisessa luottamuksen ilmapiirissä työmarkkinajärjestöt yhdessä hallituksen kanssa pystyvät viemään asioita eteenpäin. Työryhmiltä odotetaan ensimmäisiä ehdotuksia jo ensi kuun budjettiriiheen.

Hallituksen tavoitteiden kannalta on hankalaa, että työllisyyden vahva kehitys on hiipumassa juuri kun työllisyysasteen nostaminen on tärkeämpää kuin koskaan.

Muissa pohjoismaissa työllisyysasteet ovat Suomea paljon korkeammalla.

Meilläkin aluetalouksien vahvalla imulla työllisyysasteet ovat paikoitellen korkealla. Kuitenkin esimerkiksi Oulussa kärsitään kroonisesti varsin korkeasta työttömyydestä.

Tilastoja voidaan tarkastella ja selittää monesta näkökulmasta. Viime kädessä kuitenkin korkea työllisyysaste on välttämätön, jos halutaan pitää kiinni pohjoismaisesta hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin eteen on tehtävä myös uhrauksia.

Käytännössä helpot työllistämiskeinot on jo käytetty. Näin voi tulkita jo siitä, että työttömyyskorvauksen perusturvaetuutta maksettiin viime vuonna enemmän kuin ansiosidonnaista. Helposti työllistyvät ovat siirtyneet eteenpäin. Jäljellä ovat vaikeimmin työllistettävät, joiden on heikkenevässä suhdanteessa entistä hankalampaa päästä työmarkkinoille.

Nopeita toimia on luvassa esimerkiksi työvoimapalvelujen kehittämistä yksilölliseen ja valmentavaan suuntaan, lisäpanostuksia palkkatukeen ja täsmäkoulutusta yritysten tarpeisiin.

Erityisesti osatyökykyiset, nuoret ja ikääntyvät todennäköisesti hyötyvät aiempaa yksilöllisemmistä työvoimapalveluista. Harakka haluaakin yksinkertaistaa ja lisätä palkkatuen käyttöä Ruotsin malliin, jotta yritykset, järjestöt ja yksinyrittäjät motivoituisivat työllistämään.

Työllistämisessä porkkanoista ja kepeistä ei ole pulaa. Hallitus haluaa kolmikantaisella menettelyllä varmistaa sen, että toimenpiteet ovat käskyttämisen sijaan poliittisesti hyväksyttävissä. On eri asia, löytyykö niitä näillä keinoilla.