Ylioppilaaksi valmistuvien määrä on ollut viime vuosina lievästi laskeva. Mistään pienestä joukosta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä tänä keväänä valmistuu vajaat 29 000 uutta ylioppilasta.
Kirjoitusten läpäiseminen on ison urakan päätös, mutta sen jälkeen ei ole juuri aikaa laakereilla lepäämiseen. Useimmilla uusilla ylioppilailla on edessään opiskelualan miettiminen, stressaavat pääsykokeet ja huoli opiskelupaikan saamisesta.
"Valmistuvilla ylioppilailla on hyvin paljon epävarmuutta tulevan opiskelupaikan suhteen. Nyt kun ammattikorkeakoulut ovat tulleet mukaan, vaihtoehtojen määrä on suuri", tutkija Päivi Vuorinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta kertoo.
"Erilaisia koulutusohjelmia on valittavaksi noin 550."
Valmistuvilla ylioppilailla ei ole riittävän kattavaa käsitystä työelämästä, ja tulevan opiskelualan työkenttä on monella hämärän peitossa. Tilannetta ei helpota lukioissa annettava opintojenohjaus, jota on tarpeeseen nähden tarjolla liian vähän.
Päivi Vuorinen kuvailee opintojenohjauksen puutteellisuutta ikuisuusongelmaksi, johon tuskin on luvassa pikaista parannusta. Samaa mieltä on Koulutuksen arviointineuvoston pääsuunnittelija Jouko Mehtäläinen.
"Kunnittain tilanne vaihtelee paljon, ja oppilaat ovat kovin eriarvoisessa asemassa. Asia on ollut pitkään nykylukion pahin ongelma, mutta asialle ei tehdä mitään. Kai sitä mieluummin rakennetaan oopperataloja", Mehtäläinen kärjistää.
Mehtäläisen mukaan pahimmillaan yksi opintojenohjaaja vastaa 500-600 lukio-opiskelijan ohjauksesta.
Valinta lahjojen mukaan
Vastuu opiskeluinformaation antamisessa on luonnollisesti myös opetusta antavilla korkeakouluilla. Vuorisen mukaan koulutusalojen pitäisi konkretisoida asiat nykyistä paremmin, jotta opiskelupaikkaa hakevat saisivat asioista selkeän kuvan.
Mainoslauseet "meillä on kiva bilettää" ja "meiltä valmistuu alan tutkimus- ja kehittämistehtäviin" eivät kerro opiskelupaikkaa hakevalle juuri mitään.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen arvostukset ovat lähentyneet toisiaan vuosien varrella, mutta yliopistolla on edelleen statusarvoa ammattikorkeakouluihin verrattuna.
Varsinkin kauppa- ja oikeustieteet ovat aloja, joille hakeudutaan niiden yleisen arvostuksen takia. Etenkin nuoret miehet ottavan opiskelupaikan valinnassa huomioon ulkoisen arvostuksen.
Opiskelupaikan valinnassa tärkein asia on kuitenkin omien vahvuuksien tunnistaminen.
"Kaikista tärkein valintaperuste on tulevan työn mieleisyys ja kiinnostavuus. Olennaista on, että pääsee käyttämään omia lahjoja", Vuorinen opastaa.
"Toivoisin jokaisen hakijan miettivän, mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Ulkoisilla motiiveilla ei pitkään jaksa, vaan alasta täytyy olla oikeasti kiinnostunut", hän jatkaa.
Opiskelupaikan valinnassa kavereiden kokemuksilla on paljon merkitystä. Heidän mielipiteensä vaikuttaa muuta informaatiota enemmän.
Myös opiskelupaikkakunnalla on väliä. Osa opiskelijoista haluaa jäädä tutulle paikkakunnalle, osa haluaa suurempaan kaupunkiin ja osa muuttaa tyttö- tai poikaystävän perässä.
Koulutuksesta on hyötyä
Julkisuuden keskusteluista saa usein kuvan, että ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneet työllistyvät korkeakoulututkinnon suorittaneita paremmin. Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Matti Vesa Volasen mukaan asia on juuri toisin päin.
"Puhutaan, että olisi pula perusammattien tekijöistä, mutta näin on lähinnä Etelä-Suomessa ja suurissa keskuksissa. Todellisuudessa ylioppilas- tai ammattikorkeakoulututkinnolla työllistyy selvästi paremmin kuin ammatillisella koulutuksella."
Volanen haluaa oikoa myös toista vallalla olevaa käsitystä.
"Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, mutta tämä ei tarkoita sitä, että pienemmät ikäluokat saisivat automaattisesti töitä. Taloudellinen dynamiikka ei ole näin yksioikoista."
Opiskelupaikkaa valitessa nuorten tulisi miettiä viiden vuoden päässä olevaa työtilannetta. Se on haastava tehtävä, sillä työelämä muuttuu ennakoimattomasti.
"Ei 80-luvulla ajateltu työllistymistä, koska se oli niin itsestään selvää. Nyt opiskelupaikkaa ajatellaan enemmän työpaikan ja työllistymisen kautta", Päivi Vuorinen kertoo.