Kansainvälisen talouskriisin ohella suomalaisilla riittää huolta myös kotimaan julkisen talouden kestävyydestä, valtionvelan kasvusta ja verotuksen epäkohdista.
Valtiontalouden menot ovat tällä hetkellä suuremmat kuin tulot, joten aukkoa katetaan velalla. Valtionvelka on jo nyt 60 miljardia euroa ja sen arvioidaan kahden vuoden kuluttua olevan jo 90 miljardia euroa.
Velkakehitys pitää saada pysäytettyä ja alijäämäisistä budjeteista pitää päästä eroon, jotta Suomen talous ei ajaudu samaan tilaan kuin nyt kriisissä olevat euromaat.
Poliittisen keskustelun ja arvovalinnan paikka on, miten taakka, huolto, hoiva, etuudet ja velvollisuudet jaetaan kansalaisten kesken.
Samaan aikaan yhteiskunnassa on menossa raju rakennemuutos, kun enenevässä määrin ihmisiä siirtyy pois työelämästä luonnollisen poistuman kautta. Suomi harmaantuu kovinta vauhtia Euroopassa. Väestön huoltosuhde heikkenee rajusti vielä tällä vuosikymmenellä.
Kun menopuolta on vastaisuudessa vaikea kasvattaa, näyttäisi varteenotettavaksi keinoksi jäävän se, että uutta rakennettaessa jostakin vanhasta on luovuttava. Julkisen sektorin palvelutkin pitää voida muuttaa ajan vaatimuksiin sopiviksi.
Työllisyysasteen nostamiseksi kaikki mahdolliset keinot pitäisi ottaa käyttöön samalla, kun julkisen ja yksityisen sektorin tuottavuutta on nostettava.
Eriytynyt verokehitys aiheuttaa kuitenkin epäoikeudenmukaisuutta. Progressiivisesta verotuksesta huolimatta verotuksen painopiste on siirtynyt tasaveroihin eli välilliseen verotukseen.
Välillinen verotus osuu erityisesti pienituloisiin, joiden kaikki tulot menevät yleensä kulutukseen. Sen sijan verojärjestelmä hellii suurituloisimpia, joiden verotus alhaisen pääomaverotuksen takia jää keveäksi.
Palkkatulojen progressio kasvaa koko ajan, mutta jopa miljoonien eurojen tuloista suurituloiset maksavat vain 28 prosentin pääomaverot.
Järin oikeudenmukaiselta ei liioin kuulosta se, että osinkotuloja voi nostaa listaamattomista yrityksistä verottomana aina 90 000 euroon asti. Se vastaa jo kahden hyvinkin keskituloisen työntekijän vuosituloja, joista maksetaan progressiivinen ansiotulovero.
Käytännössä pieni- ja keskituloiset maksavat kantokykyynsä nähden enemmän veroja kuin pääomaverotuksen suojiin vetäytyneet varakkaat.
Verotus pohjaa arvovalintoihin. Viime vuosien veropolitiikka on johtanut tuloerojen ennennäkemättömään kasvuun. Kyse ei ole luonnonlaista tai sattumasta, vaan tietoisesti harjoitetusta politiikasta. Pääoman ja työn ristiriita on kärjistynyt suomalaisessa yhteiskunnassa.
Lähivuosina suomalainen yhteiskunta joutuu lujille.
Tässä tilanteessa olisi perusteltua lujittaa yhteenkuuluvaisuutta ja konsensusta. Verotuksen epäkohdat murentavat luottamusta politiikkaan ja nakertavat kansalaisten uskoa yhteiseen asiaan.