Poliitikkona olo ei ole pelkkää salamavalojen loisteessa keikistelyä ja kannattajien olkaan taputuksia.
Vaikeampiakin päiviä on edessä. Ne päivät ovat niitä, jolloin poliitikko joutuu tekemään päätöksiä. Kantamaan sitä vastuuta.
Moni poliitikko on voinut vaalihumussa unohtaa, että poliitikosta käytetään myös sanaa päättäjä. Päätöksenteko on erityisen vaikeaa ellei suorastaan sietämätöntä, jos yrittää miellyttää kaikkia joka suuntaan. Kiemurtelu tuossa tilanteessa tuo mieleen kihomadon.
Viime päivät on ollut velmua seurata, kuinka valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok.) on lirissä. Katainen on sama kaveri, joka tässä muutama vuosi sitten valittiin Euroopan parhaaksi talousministeriksi.
Katainen yrittää vakuuttaa, että irlantilaisia rahoitettaessa me suomalaiset voisimme pyytää ja saada tukemme vastineeksi joitakin vakuuksia.
Kaikki tietävät, että puhe on humpuukia. Jos Irlannilla olisi jotakin annettavaa tai edes aikomusta muka antaa jotakin tarvitsemansa avun vakuudeksi, niin eihän tässä tarvittaisi yleiseurooppalaisesti veronmaksajien apua. Pankit ja sijoittajat suorastaan syytäisivät Irlantiin rahaa ja katso, Irlanti olisi pelastettu.
Ymmärrän sata-nolla - enkä sotke asioita merisäätiedotteeseen - viestintäministerin Suvi Lindénin (kok.) small talkin, että kaiken pelon takana on Soini. Hyvä Suvi, rehellistä small talkia, vaikka toimittajat eivät sitä ymmärtäneet.
Oulussa alkaa tänään se viikko, jolloin kaiken hyvän luvanneista poliitikoista, valtuutetuista tulee päättäjiä. Mahtaako kiemurrelluttaa?
Oulun kaupunginvaltuusto kokoontuu tänä aamuna puhumaan ensi vuoden talousarviosta. Jo portailla kaupungintalolle mennessä ovat nuo kiusalliset oululaiset vaatimassa jotakin. Kuivasjärven porukka vaatii koulunsa säilyttämistä. He ovat niitä ikävämpiä äänestäjiä.
Ystävällisempää porukkaa ovat erikoisluokkien oppilaat ja opettajat. Hekin olivat vielä äsken vihaisia, mutta nyt he yrittävät mielistellä päättäjiä sen verran, että poliitikot muistaisivat, mitä ovat luvanneet. Erikoisluokkien asema turvataan. Siksi erikoisluokkien väki tyytyy sambaamaan.
Oulun opetuslautakunnan puheenjohtaja, valtuutettu Raimo Järvenpää (sd.) totesi viime viikolla Kalevassa, että helppo niitä säästö- ja talousohjelmia on tehdä.
Sopia linjoista. Oikeaa päättäjää kysytään vasta sitten, kun todellisia ratkaisuja ja päätöksiä ryhdytään tekemään käytännössä oikeasti. Lopetetaan sitä ja tätä.
Poliitikot ovat jo ehtineet lipsua talouslinjauksista. Sanginsuun sivukoulu ja Herukan tilaelementtikoulu ovat saaneet lupauksen erityiskohtelusta. Potkaistaanko ainoastaan kuivasjärvisiä kinttuun?
Eihän päätöksenteon linja tai linjattomuus voi kulkea siinä, kenen lapsia missäkin koulussa on? Vai voiko? Erikoisluokat ovat tässä painissa erikoisasemassa. Erikoisluokkia oli tylyttämässä lähinnä opetusvirasto.
Ainakin erikoisluokkien edustajien mielestä heidän mielipiteensä sivuutettiin valmistelussa tyystin. Luokista oli kysytty, mutta virastolle epämiellyttäviä vastauksia ei tuotu julki. Menettelyllä päättäjäpoliitikot ajettiin seinää vasten.
Suomalaiseen päätöksentekoon pitäisi kuulua, että peli on aina reilua vaikka ei mukavaa. Esittelytiedon pitää olla oikeaa ja kestää kriittinen tarkastelu. Erikoisluokkien kanssa ei ilmeisestikään ollut näin, koska virasto jäi luokalle.
Ainakin yksi päätös on tänä syksynä tehty. Kallioparkki on päätetty rakentaa äänin 40-27.
Arvelen, että kallioparkista puhutaan myös tänään. Puheissa kallioparkille kaivetaan innokkaasti kuoppaa.
Talousarviosta esitetään pyyhittäväksi ilmaisut, joissa on hitunenkaan kallioparkkiin viittaavaa.
Peluri ei arvosta päättäjää.