Marjo Alalauri kaivelee tavaroita vedenpitävistä pusseista. Nurmikolle ilmestyy urheilullisia vaatekappaleita, tulitikkuja, otsalamppu, kuivamuonaa ja pilli; se kuuluu seikkailu-urheilujoukkueen pakolliseen varustukseen siinä missä kompassikin.
Entisenä naiskärppien liigakiekkoilijana Alalauri tietää miten pilli soi; siksi hän lupaa tilanteen vaatiessa viheltää siihen lujaa. Seikkailu-urheilu on sen verran rankkaa puuhaa, että kisan tuoksinnassa voi joutua jakelemaan jopa jäähyjä. Tuskin sentään taklauksista, mutta sanomista saattaa tulla.
"Niin, varsinkin kun joukkueessa on aviopari", heittää Team Ullatuksen toinen naisjäsen Sanna Vanhapiha, 1990-luvun maajoukkuepikajuoksija. Aviomies, hiihtäjä Jari Vanhapiha kuitenkin vaikuttaa niin lupsakalta kaverilta, että tuskinpa pinna ihan pienistä vastoinkäymisistä kiristyy. Pellon metsissä majailevien kuukkelien ei tarvinne kuunnella pillin piippausta haitaksi asti.
Team Ullatuksen kolmikko on tottunut kilpaurheiluaikoinaan monenlaiseen menoon, mutta tulevana viikonloppuna on edessä tuntematon.
Alalauri ja Vanhapihat osallistuvat seikkailu-urheilukisaan ensimmäistä kertaa elämässään. Kuntosarjalaisilla on edessään ainakin juoksua, suunnistusta, melontaa ja maastopyöräilyä. Muutakin pikkumukavaa reitin varrelta löytyy, mutta yksityiskohdista Pellon kisan järjestäjät vaikenevat visusti. Tehtävät jaetaan lähdön hetkellä.
Naisten johdolla
Joukkueen työnjako on selvä äänin 2-1: naiset hoitavat logiikallaan päättelytehtävät ja Jari Vanhapiha suorittaa. Mies saa todennäköisesti valmistautua ainakin pulahdukseen vilpoisessa Tornionjoessa, kukaties laskeutumaan kallioltakin.
"Jari saa myös suunnistaa, me tulemme sujuvasti perässä", naiset hymyilevät. Vanhapihoille seikkailumaastot ovat jonkin verran tuttuja, sillä molemmat ovat kotoisin Ylitorniolta. Rajan pinnassa pidettävän kisan reitti poikkeaa myös Ruotsin puolella.
Kuntosarjalaisten kisa on jaettu kolmeen etappiin joiden yhteenlaskettu ihanneaika on noin 12 tuntia. Hitaimmille joukkueille kisasta voi kuitenkin tulla jopa 36 tunnin mittainen. Etappien välillä on lupa levätä, sillä toisin kuin kilpasarjassa, kello käy vain tehokasta peliaikaa.
Tauolla voi vaikka paistaa makkaraa tai lättyjä.
"Ja on täällä jossain makkaratikkukin", penkoo Alalauri reppuaan. Kovin monta kärkkäripakettia tiimi ei kuitenkaan voi mukanaan kantaa. Joukkueet saavat turvautua etappien välillä erilliseen huoltokassiin, mutta siinä saa olla sisältöä ainoastaan 15 kilon verran. Kuivat vaatteet ja kuivamuona taitavat syrjäyttää makkaraherkut ja hillopurkin.
Idea seikkailu-urheilukisaan lähtemisestä kypsyi kolmikon mielessä yhteisen juoksuharrastuksen myötä. Puolimaratoneille ja muille juoksuille kaivattiin vaihtelua. Kilpailuhenkeä on kaikilla jäljellä niin paljon, että parhaisiin liikuntafiiliksiin päästään lappu rinnassa.
Naurua piisaa
Joukkue ilmoittaa seikkailukisan tavoitteeksi rajojen kokeilun ja hauskanpidon. Jälkimmäistä lienee luvassa rutkasti, sillä porukalla on huomattavan hauskaa jo pakkauspuuhissa. Hymyjen ei uskota hyytyvän metsässäkään.
"Kun tässä on soiteltu ja Jari ja Sanna ovat kertoneet käyneensä lenkillä, minunkin on pitänyt lähteä. Kun on yhteinen päämäärä, motivaatio liikkua on parempi", Marjo Alalauri sanoo,
"Ainakin vielä tämä tuntuu hyvältä idealta. Saa sitten nähdä miltä maalissa tuntuu, jos sinne joskus päästään. Kilpailu suljetaan sunnuntaiaamuna kello 2, mutta tavoitteena olisi selvitä maaliin lauantain puolella."
Kuntopohjan kestävyydestä kolmikko ei ole huolissaan. Ainoastaan vesille lähteminen herättää hieman epävarmuutta Jari Vanhapihassa.
"Olemme treenanneet melontaa tasan 15 minuuttia ja se on melko suuri arvoitus. Sen verran kokeiltiin, että kanootti saataneen pysymään pystyssä", hän sanoo.
Koska aiempaa seikkailukokemusta ei ole, valmistautumista on tehty enemmän tai vähemmän mutu-meiningillä.
"Telkkarista on nähty ja netistä löytyy paljon kuvia. Sieltä on yritetty katsella mitä porukalla on päällään."
ArcticCircle24-seikkailu-urheilutapahtuma järjestetään Pellossa 10.-11. heinäkuuta. Mukana on 50 joukkuetta.