Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.
Yliopistojen tulevaisuuden näkymistä julkistettiin lokakuussa kaksi keskeistä raporttia: Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma ja Tulosohjaustyöryhmä III:n mietintö.
Tuottavuusohjelman taustalla on Lissabonin strategia, jonka mukaisesti Euroopasta on tarkoitus tehdä maailman kilpailukykyisin tietoon ja osaamiseen perustuva talous. Tämä edellyttää kaikissa EU:n jäsenmaissa tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan ja innovaatioita edistävän toiminnan vahvistamista. Suomessa tavoitteeksi on asetettu koulutus- ja tiedepolitiikan tuottavuuden lisääminen.
Yliopistojen rahoitus turvataan lainsäädännöllä ja tieteellisen tutkimuksen perusedellytyksiä vahvistetaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Kilpailu yliopistojen ja tutkimusryhmien välillä vain kiristyy, sillä tutkimusrahoituksen lisäys kanavoituu pääasiassa Suomen Akatemialle ja Tekesille. Entistä suurempi osa yliopistojen toimintarahoista tullaan lisäksi jakamaan tuloksellisuuden perusteella.
Kilpailu kohottaa tasoa ja laatua, mutta miksi lähes kaikki uusi tutkimusraha on kierrätettävä Suomen Akatemian, Tekesin tai Brysselin kautta? Valtion suoraa budjettirahoitusta täydentävän rahoituksen määrä on esimerkiksi Oulun yliopistossa yli 30 prosenttia ja monissa laboratorioissa jo yli puolet kokonaisrahoituksesta.
Yliopistojen toiminta on ja sen tulee olla pitkäjänteistä, mutta ulkopuolinen rahoitus on aina määräaikaista. Yliopistoille tulisi siksi kohdentaa suoraan suunniteltua suurempi osa kasvavasta tutkimusrahoituksesta. Yliopistoilla itsellään on kyllä kykyä kohdentaa lisärahoituksensa opetusministeriön kanssa sovittujen päämäärien saavuttamiseksi.
Oulun yliopisto on tutkintomääriin perustuvassa rahoitusmallissa ollut rahoitusta menettävä yliopisto, vaikka se on menestynyt hyvin laadun ja vaikuttavuuden perusteella jaettavassa tuloksellisuusrahassa. Yhdenkään yliopiston rahoitus ei jatkossa laske, mutta rahoituksen kasvusta pääsevät nauttimaan ne yliopistot, jotka menestyvät tieteellisen tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutustehtävän laatua ja tehokkuutta kuvaavilla tuloksellisuusmittareilla.
Oulun yliopisto tunnetaan hyvälaatuisesta opetuksestaan ja siihen liittyvästä laatujärjestelmästä. Alueellinen yhteistoimintamalli ja innovaatiotoiminta, yliopiston profilointi kolmen painoalan kautta ja toimintastrategia yhdessä kaksi vuotta sitten käynnistetyn kehittämis- ja sopeuttamisohjelman kanssa ovat hyvin linjassa opetusministeriön tuottavuusohjelman kanssa.
Mutta jatkossa menestyäksemme meidän on panostettava tieteellisen tutkimuksen tason nostamiseen, kaikkien koulutusalojen tutkintotavoitteiden saavuttamiseen, vieraskieliseen opetustarjonnan lisäämiseen sekä yhteistutkintojen kehittämiseen hyvien ulkomaisten yliopistojen kanssa. Lisäksi yliopiston sisäisiä rakenteita ja toimintaprosesseja on tehostettava.
Tuottavuusohjelma kohdistuu yliopistojen koko toimintaan, ja henkilöstövaikutuksia koskeva tarkastelu koskee vain eläkkeelle jäävää henkilöstöä. Virkojen vähennystavoite on 1500, ja vähennykset on toteutettava siten, että ne tukevat painoalojen vahvistamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden kannalta suurempien kokonaisuuksien muodostumista.
Virkojen vähennys ei ole helppo tehtävä, sillä jo olemassa olevat opetus- ja tutkimusresurssit ovat alimitoitettuja tuottovaatimuksiin nähden. Esimerkiksi Yrjö Neuvon teknillistieteellisen koulutusalan työryhmä esittää 180 opettajan lisäystä pelkästään tekniikkaan. Myös täydentävä tutkimusrahoitus kasvattaa tutkijoiden määrää.
Talous- ja henkilöstöpalvelukeskushanke -konseptilla on mahdollisuus keskittää osa yliopistojen tukipalveluista, tuottaa ne tehokkaammin ja vapauttaa resursseja käytettäviksi yliopiston ydintehtäviin. Yliopistokohtaiset virkapankit ovat hyvä keino henkilöstörakenteen kehittämisessä. Sen sijaan yliopistojen yhteistä virkapankkia ei tule perustaa, sillä se murentaa tulosohjausta ja merkitsisi paluuta vanhaan kulttuuriin.
Tuottavuutta aiotaan nostaa rakenteellisilla muutoksilla, joilla saadaan aikaan kansainvälisesti kilpailukykyisempiä ja suurempia yliopistoyksiköitä. Lähtökohta on hyvä, sillä useat kansainväliset tieteenala- ja yliopistokohtaiset arviot osoittavat Suomen yliopistojen tutkimustyön korkean laadun.
"Korkeakoulujärjestelmää tulee kehittää yhtenä kokonaisuutena", opetusministeri Antti Kalliomäki on todennut. Nyt korkeakouluilla on tilaisuus vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin. Opetusministeriö on pyytänyt sellaisia pilottiesityksiä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rakenteelliseksi kehittämiseksi, joita voidaan käyttää valtakunnallisia ratkaisuja tehtäessä.
Jos yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kehitetään nykymallin pohjalta toisistaan erillään, johtaa se lopulta duaalimallin katoamiseen - Englannin esimerkin mukaisesti - ja meillä on lopulta 50 yliopistoa nykyisen 20:n sijaan. Jos ammattikorkeakoulut liitettäisiin yliopistoihin omina kokonaisuuksinaan, varmistaisi se duaalimallin säilymisen opetuksessa, resurssien järkevämmän käytön, poistaisi turhat päällekkäisyydet ja kilpailun.
Nyt Oulun yliopistolla ja sen yhteistyöammattikorkeakouluilla on loistava mahdollisuus olla aloitteellinen uuden kansainvälisesti kestävämmän, kustannuksiltaan edullisemman ja tehokkaamman korkeakoulurakenteen aikaansaamiseksi. Asialla on kiire: samanlaisia suunnitelmia on muun muassa Itä-Suomessa ja tunnetustihan - nopeat syövät hitaammat.