Pirita, 47, kuvaa elämänsä kevättä kiihkeästi.
"Ja mitä siitä puhelusta seurasi? Kahdeksan tuntia kestäviä puhelinkeskusteluja päivittäin, pilvissä leijumista. Eikä todellakaan ollut nälkä! En pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään muuhun. Odotin viestejä, odotin niitä pitkiä puheluita, odotin myös lyhyitä puheluita. Että vain kuulisin hänen äänensä." Voi taivas, että nainen osasi rakastua palavasti. Vaikka tapahtuneesta on aikaa vuosia, pääsee hän tunnelmaan vielä helposti.
"Puhelujen jälkeen leijuin pitkään pää pilvissä, eivätkä jalat maata hiponeetkaan. Ja hänen katseensa!" Kyynikot, älkää vaivautuko, sillä Piritalla on vielä asiaa: "Se katse tehoaa edelleenkin. Seurustelun, kihlauksen ja vuosien avioliiton jälkeen."
Rakastuminen on yksi halutuimmista ja samalla halveksituimmista asioista maailmassa. Rocklyyrikko Pauli Hanhiniemi huomauttaa, että rakkautta yritetään koko ajan kuvata. Ja silti: "Kaikki, mikä rakkaudesta on sanottu, on enemmän tai vähemmän latteaa."
Pauli Hanhiniemi aikoo jatkaa yrittämistä, koko loppuelämänsä ajan. Hänen on pakko. "Hetken meitä onni hipaisi, mä tunsin sen.
Sit se meitä karkuun kipaisi, kikattaen...", mies laulaa uudella Aukkoja tarinassa -levyllään.
Siinä vaiheessa, kun maailmanloppu on tullut, eikä enää ole ihmisiä, joilla on kohtaloita, Hanhiniemi lopettaa rakkaudesta kirjoittamisen. Hän on samoilla linjoilla kuin muun muassa Timo K Mukka ja Ville Valo. Vain rakkaudesta ja kuolemasta kannattaa kirjoittaa.
"Olen joskus kuullut muusikon ylpeilevän sillä, että hän on julkaissut levyn, jolla ei ole yhtään rakkauslaulua. Minä en ole kovin kiinnostunut kuuntelemaan sitä. Rakkaus on keskeinen teema. Ei sille mahda mitään."
Lämpö ja valo tuovat toivoa
Aikuisten kiintymystyyleistä väitöskirjan tehnyt psykologian tohtori Kaisa Männikkö Jyväskylästä uskoo hyvinkin, että kevät on erityistä rakastumisen aikaa.
"Se liittyy ehkä valon lisääntymiseen. Valolla on moneen suomalaiseen energisoiva vaikutus." Kun on energiaa, on voimia keskittyä myös omaan tunne-elämään.
"Lämpö ja valo edustavat toivoa, jotakin hyvää. Ne herättävät yleisen mielialan, että parempaan ollaan menossa. Mikä sopisi hienommin täydentämään tunnetta kuin rakastuminen."
46-vuotias Jarmo muistelee omaa rakastumistaan hartaasti: "Sillä hetkellä en tajunnut, mitä tapahtui. Istuimme kiinalaisessa. Söin riisiä kuin en olisi saanut ruokaa viikkoon. Silmät, huulet, kasvot, kaula, rinnat, pusero, ääni, hiukset. En tiennyt, mitä ajattelisin, mitä katsoisin, mitä sanoisin. Puhuimme vain kuin unessa."
Rakastuessaan ihminen ottaa toisesta ihmisestä vastaan merkkejä.
"Hän tulkitsee niitä ja käyttää apunaan yhteiskunnassa yleisesti pidettyjä sääntöjä siitä, millaista on olla rakastunut", Männikkö selvittää.
Rakastumisen sosiaaliseen ja tiedostettuun puoleen liittyy myös toisen arvomaailman tutkiminen.
"Yritetään aistia, millainen elämänkatsomus, elämäntyyli, elämäntilanne ja millaisia luonteenpiirteitä toisella on."
Rakastuminen on silti myös, ja ehkä ennen kaikkea, fysiologinen ja psyykkinen tapahtuma. Nämä ovat tiedostamattomia puolia rakastumisessa.
"Rakastumisen fysiologinen perusta on sama perusmekanismi, mikä on opittu vauvavaiheessa, ensimmäisessä hoivasuhteessa."
Miltä vauvana rauhoittuminen ja hyvä olo tuntuivat, viitoittavat tietä aikuisenakin.
Vauva-vaiheeseen on mentävä myös rakastumisen psyykkisessä puolessa.
"Vauva kiinnittyy ensimmäiseen hoitajaan kuin linnunpoikanen emoonsa ja hyvien kokemusten myötä syntyy kiintymys. Sen tunnekokemuksen pohjalta kasvavat kaikki ne tunteet, mitkä rakastumiseen liittyvät myöhemmin."
Murrosikäinen opettelee rakastumista ihastumalla. Koko maailman mullistava tunne on ikävästi ja ammattitermein ilmaistuna siirtymä, jossa äidin ja isän kanssa kanssa koettuja tunteita opetellaan siirtämään samanikäiseen ihmiseen.
"Vasta varhaisaikuisuudessa alkaa olla mahdollisuus aikuisiin vastavuoroisiin rakkaudentunteisiin", Kaisa Männikkö jatkaa. Aikuiseen rakkauteen kuuluu amerikkalaisen psykologin Robert Sternbergin mukaan kolme osa-aluetta.
Intohimo edustaa suhteen seksuaalista puolta, luottamuksellisuus sitä, kuinka luontevaa suhteessa on jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan. Sitoutuminen taas kysyy suhteen tahtopuolta. Kuinka vahvasti tahtoo toimia niin, että rakkaus säilyy?
Salamana vai pikkuhiljaa?
40-vuotias Helena kertoo, kuinka rakastui 20 vuotta sitten opettajaansa, nykyiseen mieheensä.
"Hän tuli hakemaan minut sovitusti opiskelijakämpän edustalta. Vatsa kääntyi ympäri ja hengitys salpaantui. Oli tunne, etten voi hengittää. Avasin auton oven, eikä suustani tullut muuta kuin kimeällä äänellä moi. Tunsin olevani punainen, sydän jyskytti ja korvissa suhisi."
Kaisa Männikkö ei usko, että kenenkään päästä kuuluu sitä paljon puhuttua klik -ääntä rakastuessa.
"Se on silti hyvä ilmaus kuvaamaan havahtumista. Ihminen tajuaa yhtäkkiä, että nyt on menossa tällainen juttu."
Mutta miksi toinen hymyilee puolivillaisen näköisenä ja käpertyy hiljaisena peiton alle, kun toinen rakastunut lähtee lentoon hetkenä minä hyvänsä?
"Tämä on temperamenttipohjainen kysymys. Toisille on helppoa lähestyä uusia asioita, toinen haluaa edetä varovasti, ehkä koettujen pettymysten vuoksi."
Jos on turvallinen ja luottavainen olo toisten ihmisten seurassa, uskaltaa rakastua nopeammin.
Pauli Hanhiniemi runoilee laulussaan Rakkaus on, että "rakkaus on vähän sellainen, on pesemättä petivaatteet sen. Se huoneestaan on työläs tuulettaa, jos se sinne ehtinyt on käydä asumaan".
Hänen mielestään rakastumisessa leimaa antavin asia on se, että tunne ei jätä rauhaan.
"Eihän elämä oikeasti miksikään muutu, mutta se vain tuntuu rakastuneena erilaiselta."
Hanhiniemi itse sanoo olevansa joka kerta erilainen rakastuja. "Tuskin sitä huomaisikaan, jos tunne olisi aina samanlainen. Kauheinta rakastumisessa on epävarmuus."
Uudestaan uudessa valossa
Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Antti Kaarlela sanoo olevansa rakastunut. "Kyllä, minä olen rakastunut."
Mikä parasta, 28-vuotias Kaarlela on rakastunut naiseen, jonka kanssa alkoi seurustella 15-vuotiaana. Sannalle ja Antille syntyi neljä kuukautta sitten ensimmäinen lapsi, Rianna. Antti Kaarlela on tällä hetkellä rakastunut oikeastaan kahteen naiseen.
"Sanna on sellainen ihminen, jonka kanssa on aina löytynyt yhteinen sävel. Ihastuin yläasteella tytön koko olemukseen. Sanna on söpö ja suloinen."
Kaarlela sanoo, että hän rakastui naiseensa taas uudella tavalla, kun tämä alkoi odottaa lasta.
"Koko jutun näki aivan uudessa valossa."
Hiljattain, kun hän katseli Riannaa, hän ajatteli, että siinä ei ole enää vauva, vaan pieni ihminen.
"Yhtäkkiä näin Riannan aivan uudella tavalla. Siitä tuli mieleeni, että myös parisuhteessa pitäisi osata nähdä toinen niin. Pitäisi olla avoin hänen muuttumiselle. Ottaa hänet vastaan aina uudella tavalla."
Bingo! Antti Kaarlela puhuu juuri siitä asiasta, mistä puhuu myös psykologian tohtori.
Kaisa Männikön ilosanoma kaikille on se, että rakastuminen samaan ihmiseen yhä uudelleen on mahdollista.
"On varmasti. Ihminen on niin monimutkainen olento, ettei häntä voi koskaan oppia tuntemaan täydellisesti. Uusia puolia löytyy, jos niitä haluaa löytää."
Männikön mukaan "rakastuminen yhä uudelleen" vaatii nimenomaan avointa mieltä toiselle. Pitkässä parisuhteessa suhdanteet vaihtelevat. On rakastumisen aikoja ja etääntymisen aikoja.
"Rakastumisen tunne on ihana ja sen soisi jokaiselle. Missään nimessä ei kuitenkaan ole kyse kohtalosta, jos rakastumisen tunnetta ei esimerkiksi suhteen alussa ole ollut. Tärkeämpää on suhteen elävyys; onko vuorovaikutusta ja yhteyttä?"
Rakastumisen ei tarvitse olla räiskyvää ja intohimoista. "Se voi olla myös hiljaista, lämmintä ja läheistä. On tärkeä löytää oma tapa rakastua."
Muusikko Pauli Hanhiniemi on rakastunut samaan ihmiseen monta kertaa, eikä se ole kuulemma edes vaikeaa.
"Olisi aika katastrofaalinen ja lohduton ajatus, että ei voisi löytää rakkauttansa ja rakastumistaan uudelleen saman ihmisen kanssa."
Valmius rakastua
Valmius rakastumiseen näkyy ihmisestä ulospäin. Se näkyy eleissä, siinä, kuinka ihminen avautuu ulospäin, kuinka vastaa katseisiin. Valmius rakastua näkyy jopa ryhdissä.
"Masentuminen ei ole hirveän otollista aikaa rakastumiselle. Masentuneen mieli sulkee pois hyvää ympäristöstään, vaikka joku olisi siihen tulossakin rakastumaan", Kaisa Männikkö miettii. "Ihminen ei odota hyvää itselleen."
Männikkö sanoo, että rakastumiselta välttyy myös, jos tekee esimerkiksi 12-tuntisia työpäiviä.
"Jos haluaa rakastua, täytyy tehdä yhdessä mielihyvää tuottavia asioita. Kannattaa lähteä kahvikupilliselle lähikahvilaan, tehdä hyvää ruokaa, nauttia tuoksuista tai pehmeistä materiaaleista. Yhtä hyvin voi mennä taidenäyttelyyn tai yhteiselle juoksulenkille."
Jos vastakaikua ei heti tule, voi toivoa, että oma rakastumisen tunne tarttuu toiseen.
Järjen veit...
"Se oli hurja tunne, kun tajusin, että olin rakastunut. Kumma, että en niin päivänselvää asiaa ollut tajunnut heti. Koko seuraavan yön valvoin. Kieriskelin sängyssä, vaeltelin pitkin huoneita. Välillä purin tyynyä. Minua nauratti. Olin kuolla nauruun. Ja kohta itkin. Voi paska. Olin rakastunut!"
32-vuotias Sanni ei ollut ainakaan koko aikaa onnensa kukkuloilla rakastuessaan. Ehkä hän oli rakastunut väärään mieheen? Tehnyt virheen?
"Virhe on huono sana", torjuu Kaisa Männikkö. "Kaikki ihmisen toiminta on lopulta loogista ja järkevää."
Tutkija tulee samalla kertoneeksi, että vastaus kysymykseen "miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?" on löytynyt.
Renttuun rakastuva nainen on psyykkisessä kehityksessään pysähtynyt johonkin, ja hän yrittää palata tilanteeseen, esimerkiksi hylkäämiskokemukseen, yhä uudestaan, päästäkseen psyykkisessä kehityksessään eteenpäin.
"Ulkopuolisin silmin näyttää, että toinen ei tiedä yhtään, mitä tekee, mutta ihmisen psyykkisen kehityksen kannalta hän tekee juuri sen, mitä tarvitsee." Vastaus siis ajautumisesta jatkuviin hylkäyskokemuksiin löytyy ihmisen omasta mielestä.
Tällaisessa narsistisessa rakkaudessa ihminen hakee kiintymisen mahdollisuutta. Kyse ei ole aikuisesta rakkaudesta, vaan lapsen pyrkimystä jatkaa kehittymistä aikuiseen rakkauteen.
"Tällainen rakkaus kohdistuu enemmän omaan tarpeeseen kuin toiseen ihmiseen."
Toiseen rakastuminen on objektirakkauta, aikuista rakkautta, jossa rakastutaan toisessa oleviin ominaisuuksiin ja luonteenpiirreisiin
"Siinä ei tyydytetä pelkästään omaa puutetta, vaan iloitaan siitä hyvästä, mitä saa tehdä toiselle."
Voiko ihminen olla yhtä aikaa analyyttinen ja rakastunut?
"Kyllä ne läpsivät toisiaan korville", Männikkö nauraa. "Mutta analyyttinenkin ihminen rakastuu."
Tunteet vuorottelevat, ihan yhtäaikaisesti ei voi tuntea ja analysoida. "Analyyttisyyden taakse voi mennä myös suojaan, jos pelkää rakastumista."
Se, että pelkää rakastumista, on aika tavallista. Rakastuminen on voimakas tunne. Se vie ja vaatii huomion.
Rakkauden onni ja tuska
Väitöskirjassaan Kaisa Männikkö on käynyt läpi aikuisten kiintymystyylejä, joita on neljä: turvallinen, takertuva, itseriittoinen ja pelokas.
Valitettevasti näyttää siltä, että niin hyvä kuin pahakin kertautuvat.
Pelokas rakastuja on ihminen, jolla ei ole hyvä olo oikein koskaan. Perusluottamus toiseen ihmiseen on vaurioitunut varhain. Hän pelkää, että tulee hylätyksi ja vahingoittuu. Hänellä on muita useammin mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Ja mikä kamalinta: hän rakastuu usein toiseen pelokkaaseen.
Takertuva tarvitsee ympärilleen ihmisiä, että hänellä olisi hyvä olo. Sisäinen tunnemaailma ei riitä ylläpitämään myönteistä kuvaa itsestään. Pikarakastuminen on tuttua. Takertuva on tunnevaltainen, seurallinen ja helposti lähestyttävä ihminen. Usein nainen.
Itseriittoinen puolestaan ajattelee pärjäävänsä lopulta parhaiten itsekseen. Hän pelkää voimakasta tunnetta, vaikka kaipaa sitä samalla. Hän uppoutuu töihinsä ja harrastuksiinsa ja pitää usein kumppanin loitolla. Hän on usein mies ja vetää vastustamattomasti puoleensa takertujia.
Jatko on ahdistavan tuttua monelle: niin löytävät toisensa takertuva ja itseriittoinen, ja he elävät elämänsä tapellen loppuun saakka.
Turvallinen rakastuja on ihminen, jolla on hyvä olla itsensä ja muiden kanssa. Hän rakastuu usein toiseen turvalliseen.
Ehkä tämä pari on juuri se koomisen suloinen pari, joka tulee iltalenkillä vastaan.
Se pari, joka pakottaa kysymäään tutkijalta, miksi rakastuneet ovat usein jopa samannäköisiä.
Vastaus on tyrmäävä:
"Ehkä he ovat ostaneet samanlaiset tuulipuvut."