Oulu Lumen vesiarvot ovat vain hieman keskimääräistä suuremmat, mikä ei enteile suuria tulvia täksi kevääksi.
Nopeasti sulava lumi voi silti nostaa veden epätavallisen korkealle. Äkillinen jäiden lähtö voi tehdä suuria jääpatoja, jotka saattavat aiheuttaa lyhytaikaisia suurtulvia.
Pohjois-Pohjanmaalla tulvahuiput ovat reilun kuukauden päästä, huhti-toukokuussa.
Lumen vesiarvo saattaa nousta, jos vielä sataa reilusti lunta. Myös vesisateet nostavat vesiarvoja, ja huhtikuussa sademäärät ovat yleensä suuria.
Insinööri Eero Nuortimo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sanoo, että mitä lyhyemmässä ajassa lumi sulaa, sitä suurempi tulva tulee. Tulvan vaara vähenee, jos lumi alkaa sulaa varhain, ja sulaminen on hidasta.
Vesistöt eivät vielä sula
Vaikka viime viikon lämpimät säät näyttivät saavan veden liikkeelle, vesistöihin saakka sulaminen ei ulottunut. Se vaatisi yli kahden asteen keskimääräisen vuorokausilämpötilan. Sellaiseen yllettiin ainoastaan viime viikon perjantaina.
Tulvaherkimpiä vesistöjä ovat Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Temmesjoki, Kiiminkijoki ja Iijoen sivujoet.
Taajamista vaaravyöhykkeessä ovat muun muassa Merijärvi ja Pyhäjokisuun asutus. Iijoen pääuoman tulvat aiheuttivat aikaisemmin tiukkoja tilanteita Kurenalan taajamassa.
"Muutama vuosi sitten Kurenalus suojattiin tulvapenkereillä. Sen jälkeen ei ole ollut sellaisia tulvia, että niiden onnistuminen olisi testattu", Nuortimo sanoo.
Kohvajääkin patoaa
Tuotantopäällikkö Reino Enbuske Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sanoo, että paikoin jää on haurasta, mutta osin myös teräsjäätä.
Hauraskaan jää ei välttämättä pelasta jääpatotulvilta. Enbuske muistaa, että vuonna 2000 jää oli silkkaa kohvajäätä, mutta silti suuria jääpatoja syntyi moneen paikkaan.
Kiiminkijoen ja Pyhäjoen virtapaikoissa on paljon sulia kohtia. Jääpatojen syntyyn vaikuttavat kuitenkin suvantojen jäät, eikä niissä ole aukkokohtia.
"Riippuu vesitulvan ja jäiden sulamisnopeuden yhteisvaikutuksesta, kuinka suuret jääpadot syntyvät. Jos jäämassat lähtevät liikkeelle varhain, ne eivät ehdi pehmetä", Enbuske luonnehtii.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus sahaa jäitä strategisiksi katsomissaan paikoissa Pyhäjoella, Siikajoella ja mahdollisesti Kiiminkijoella maalis-huhtikuun vaihteessa. Nyt ympäristökeskuksen kone on töissä Etelä-Suomessa, josta se tulee vähitellen kohti pohjoista. Lapin ympäristökeskuksella on oma kone.
Jää pyritään sahaamaan pieniksi palasiksi, jotta suuret lautat eivät pääsisi helposti tekemään patoja.
Tulvaa voidaan ehkäistä lisäksi säännöstelyaltailla, joita on Kalajoen Hautaperällä, Pyhäjoen Pyhäjärvellä ja Siikajoen Uljualla.
Kolmas keino on bifurkaatio, eli ohjataan osa tulvavedestä toiseen jokeen, jossa tulvatilanne ei ole enää tai vielä yhtä paha.
Menetelmää on käytetty Pohjois-Pohjanmaalla vain Pudasjärven Jongulla, jossa madallettiin tietä, niin, että Iijoen vettä pääsee virtaamaan Kiiminkijoen vesistöön Nuorittajokeen, kun vesi nousee tiettyyn korkeuteen.
Vesi nousee porstuaan
Kiiminkiläinen Reino Tuohimaa, 72, muistaa suurimmat tulvat vuosilta 1944 ja 1956. Tuolloin lähes koko Kiimingin nykyinen taajama jäi veden alle, ja moni talo kastui, vaikka asutus oli paljon vähäisempää kuin nyt.
Äkkiä lähteneet jäät tekivät jääpadon Kuusamontien sillan alapuolella olevalle Niemelänsuvannolle, ja nostivat veden huiman korkealle. Itse patokin nousi sillan kohdalle saakka ja vesi kiersi entistä korkeammalle kirkonkylällä.
"Monet eivät muista, että vesi on joskus käynyt todella korkealla. Varmasti vielä joskus tulee yhtä kova tulva, ja silloin tulee monessa talossa vesi kynnykseltä sisään", Tuohimaa uskoo.