Vartiolaiva Tursas ryömii hitaasti eteenpäin Kruunuvuorenselällä Helsingin edustalla. Vaahtopäiksi noussut aallokko pyyhkii sivulle levitettyjen kymmenmetristen öljynkeräyspuomien yli.
Tursaan torjuntanäytöstä seurasi perjantaina sisarlaiva Uiskolta melkoinen lauma toimittajia. Toimittajille vakuutettiin peräti kahden ministerin, vara-amiraalin ja virkamiesjoukon voimin, että Suomen öljyntorjunta on hyvissä kantimissa.
Nyt kun rajavartioston vartiolaivoihin Tursaaseen ja Uiskoon on asennettu tuliterä öljyntorjuntalaitteisto, Suomella on käytössään 15 avomerikelpoista öljyntorjunta-alusta.
Suurikin vuoto voidaan saada talteen
Vaikka kalusto on kunnossa, luonnonvoimista riippuu paljon. Yli-insinööri Kalervo Jolma Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä kertoo, että arvioiden mukaan esimerkiksi Tallinnan ja Helsingin puolivälissä tuuliolot ovat sellaiset, että öljyntorjunta onnistuu nykykalustolla yli puolet ajasta. Tuulen lisäksi öljyntorjuntaa haittaa Suomessa tietysti talvi. Jääpeite vaikeuttaa alusten liikkeitä, ja Jolman mukaan suuri osa suomalaisista öljyntorjuntalaivoista ei sovellu talvitoimintaan. Toisaalta jäät hidastavat aluksesta karanneen öljyn liikkeitä.
Syken ympäristövahinkoyksikön päällikkö Kari Lampela arvioi, että suuren öljyonnettomuuden sattuessa Suomenlahdella paikalle saadaan puolen vuorokauden sisällä 6--7 torjunta-alusta. Loppujen pitäisi olla torjuntatöissä vuorokauden sisällä.
Pahin mahdollinen tilanne olisi, jos Suomenlahdella seilaavan suuren tankkerin kylki repeäisi pitkältä matkalta esimerkiksi törmäyksen vuoksi. Mereen voisi vuotaa jopa 30 000 tonnia raakaöljyä.
Torjuntamahdollisuudet riippuisivat paljon säästä. Jos onnettomuus sattuisi Tallinnan ja Helsingin välissä, kuluisi luultavasti ainakin vuorokausi, ennen kuin öljylautta tavoittaisi rannikon. Lampela arvioi, että hyvällä säällä suurin osa öljystä saataisiin talteen merellä. Jos onnettomuuden aikaan sattuisi myös etelämyrsky, tehtävissä olisi paljon vähemmän.
Öljyntorjunta jäänyt Suomen huoleksi
Suomenlahden öljyntorjunta lepää melkein pelkästään Suomen harteilla. Virolla ja Venäjällä on molemmilla vain yksi avomerikelpoinen öljyntorjunta-alus. Syken pääjohtaja Lea Kauppi muistutti, että Suomikin varustautuu öljyonnettomuuteen lähinnä Venäjän kasvaneen öljykaupan vuoksi, vaikka hyöty valuu Venäjälle.
Kari Lampelan mukaan uusissa venäläissatamissa, kuten Koivistossa, paikallisiin öljyvahinkoihin on varauduttu aivan yhtä hyvin kuin läntisissä satamissa. Puutteet ovat nimenomaan avomeritorjunnassa.
Venäjän säädösten mukaan öljyvahinkoja voidaan torjua myös kemiallisesti. Toisin sanoen öljylautta hajotetaan pieniksi pisaroiksi, jotka sekoittuvat veteen. Lampelan mukaan Suomi nojautuu nykyisenkaltaiseen, mekaaniseen torjuntaan. Hän ei myöskään usko, että Venäjä turvautuu Suomenlahdella kemialliseen torjuntaan.