Pääkirjoitus

Edes perinne ei pi­dät­te­le kir­kos­sa

Suomen evankelisluterilainen kirkko on ajautunut syviin ongelmiin. Tästä kertoo se, että yhä harvempi osallistuu jumalanpalveluksiin ja uskoo kirkon opettamalla tavalla.

Suomen evankelisluterilainen kirkko on ajautunut syviin ongelmiin. Tästä kertoo se, että yhä harvempi osallistuu jumalanpalveluksiin ja uskoo kirkon opettamalla tavalla.

TNS Gallupin kyselyn mukaan neljännes kirkon jäsenistä ei osallistu lainkaan jumalanpalveluksiin, ja kolmanneskin käy sanankuulolla harvemmin kuin kerran vuodessa. Säännöllisesti palveluksissa käyvien määrä on vain muutaman prosentin luokkaa.

Löyhä suhde kirkkoon ja sen oppiin on johtanut siihen, että kirkosta eroavien määrä on ollut korkea viime vuodet. Vuosina 2008–2011 aikana kirkko menetti jäseniään enemmän kuin koskaan aikaisemmin vastaavana aikana. Neljännesmiljoona ihmistä erosi kirkosta. Määrä on lähes 100 000 enemmän kuin edellisellä nelivuotiskaudella.

Kuvaavaa on, että tänä vuonna eroamisen syyksi moni on ilmoittanut ensi vuonna voimaan tulevan Yle-veron. Luulisi, ettei Yle-verolla ja kirkkoon kuulumisella ole mitään yhteyttä. Ihmiset kuitenkin punnitsevat asioita henkilökohtaisen hyödyn ja haitan näkökulmasta. Jos kirkolla ei ole annettavaa, sille ei haluta maksaa veroakaan.

Tärkeimmäksi syyksi kirkosta eroamiseen ihmiset sanovat sen, ettei kirkolla ole instituutiona heille mitään annettavaa. Edes perinne ei enää riitä syyksi kuulua siihen.

Yhä useampi ihminen kokee uskon henkilökohtaiseksi asiakseen. Tutkimusten mukaan ihmiset saattavat uskoa johonkin korkeampaan voimaan, mutta ei sillä tavalla kuin valtakirkko julistaa. Kirkko on ollut varsin avuton vastaamaan tähän haasteeseen.

Kirkon asema Suomessa on vielä vahva, mutta tällä menolla koko ajan heikkenevä. Kirkko on pitkälleomien sisäisten vaivojensa ja byrokratiansa vanki eikä siksi kykene elämään ihmisten rinnalla heidän arjessaan.