Express juhlii tänään lauantaina 17.3. Oulun Uudella seurahuoneella kello 20.
Poliisiauto kiepauttaa pillit ulvoen hämärän oloisen keikkabussin perään. Erittäin hämäräksi bussin tekee sen täydellinen valottomuus. Vain kuu valaisee rokkibändin reittiä kohti Lumijoen tanssipaikkaa.
Poliisi pysäyttää bussin.
"Laturi on kuule siinä kunnossa, ettei valoja kärsi polttaa", selittää kuljettajana oleva kosketinsoittaja Urpo "Unski" Kaikkonen poliiseille.
Kahta poliisia naurattaa - vaan ei kauan. Auton kuudesta renkaasta viisi huomataan sileäpintaisiksi kuin kalju, yhdessä ei ole edes ilmaa. Lisäksi autossa on luvattomat penkit, joilla pitkätukkaiset soittajat farkuissaan istuvat.
"Eikä minulla tietysti ollut kuorma-autokorttia, jota niin painava auto olisi vaatinut", Kaikkonen sanoo.
Oululainen Express-yhtye joutuu oikeuteen. Tuomari rätkäisee 25 markan sakot. Eletään 1970-lukua. "Keikalta maksettiin 50 markkaa mieheen, joten ei se niin paha isku ollut", muistelee laulaja Juhani "Junnu" Sippola.
Suomen toiseksi vanhin
Oululainen Express täyttää 40 vuotta. Se on Suomen toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti toiminut popyhtye. Jussi Raittisen Boys on karvan verran vanhempi.
"En 1967 aloittaessamme Limingantullin pesulan kellarissa olisi uskonut, että väännämme keikkaa vielä 40 vuoden päästä", Unski Kaikkonen huomauttaa.
Expressiä pidetään Oulun popmusiikin äitinä. Kaikki muut tulevat perässä.
Express levytti ensimmäisenä oululaisbändinä rockbiisin. Sillä oli ensimmäinen iso hittilevy 1972, lukuisia tv-esiintymisiä, hulvaton määrä keikkoja - ja kova maine yleisöön menevänä lavabändinä.
"Joku on sanonut, että olemme Pohjois-Suomen Rolling Stones, mutta kyllä me enemmän äitejä ollaan", Junnu Sippola pohtii.
"Ja miksei rockkoulu. Bändin kautta on kulkenut sen verran monta huippumuusikkoa", Kaikkonen lisää.
Puhelin kova juttu
Expressillä oli aloittaessaan kaksi valttia: luotettavuus ja puhelin. Vähän yli 16-vuotiaat soittajapojat tekivät kuin nakutettuna keikkoja joka keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntai.
"Suuri ikäluokka kävi tanssipaikoilla. Ei ollut kapakkakulttuuria, ei televisiota, ei kännyköitä", Sippola kuvailee.
"Paitsi meillä kotona oli se puhelin", Kaikkonen huomauttaa.
Kaikkosen perheen numeroon keikkajärjestäjät ja seurojentalojen pitäjät kilvan soittelivat saadakseen Expressin esiintymään.
"Silloin oli muusikoiden markkinat. Bändejä oli vähän, soittopaikkoja runsaasti", Kaikkonen selvittää.
Levyt epäonnistuivat
Eräs seikka Expressiä on jäänyt kaivelemaan. Yhtye ei huippuaikoinaan onnistunut tekemään tasoistaan levyä.
Levy-yhtiö pyrki vääntämään oululaiset iskelmämuottiin, koko kansan tanssibändiksi.
"Tuli ristiriita. Olimme rokahtava lavabändi, mutta levyillä jotakin ihan muuta. Olisi pitänyt olla tarmokkaampi levyjen kanssa", Sippola kertoo.
Reilu 20 vuotta sitten Express päätyi tappokierteeseen, soittamaan pitkillä kiinnityksillä ravintoloissa. Keikkoja saattoi olla 200 vuodessa. Harva musikantti on tullut siitä mankelista järjissään.
"Huh huh, se oli turruttavaa. Kerran aloitimme illalla klo 20 soittamisen ja lopetimme klo 3.30 seuraavana aamuna. Ihan älytön biisimäärä", Sippola puistelee päätään.
Uusi nousu alkoi, kun bändi päätti lopettaa humpan veivaamisen ja palata rokimpaan ilmaisuun. "Tämä on harrastus. Teemme pari-kolmekymmentä keikkaa vuodessa. Joku menee kuntosalille, me mennään töiden jälkeen keikalle", Kaikkonen sanoo.