Bob Dylan: Muistelmat. Suom. Erkki Jukarainen. WSOY 2005
Kun pari vuotta sitten ryhdyttiin puhumaan Bob Dylanin muistelmista, tuntui se aluksi dylanmaisen absurdilta ajatukselta. Mies on varjellut yksityiselämäänsä ja menneisyyttään tarkasti.
Muistelmiin päädyttiin pari vuotta sitten ilmestyneitten Dylanin levyjen uusmasterointien myötä. Bobby nimittäin lupautui kirjoittamaan näihin saatesanat, eikä nero saanutkaan sanaisaa arkkuaan suljetuksi. Kansitekstit paisuivat kirjaksi, joka puolestaan kasvoi trilogiaksi.
Muistelmien ensimmäinen osa käsittää viisi lukua, joista kolmessa kerrotaan Dylanin lapsuudesta ja varhaiskaudesta. Muut käsittelevät vuosia 1969-1973 ja Oh Mercy -kautta.
Jos Dylanista ei olisi tullut Dylan, hänestä olisi tullut loistava kirjailija. Kirjan teksti on tekijän tajunnanvirtaa, joka hyppii hilpeästi ajatuksesta toiseen ja unohtuu pitkiksikin aikoihin takautumiin.
Tekstistä tulee mieleen Jack Kerouac ja hänen beat-klassikonsa. Kirjoittipa Dylan lapsuudestaan tai vuosistaan perheenisänä, on teksti usein kyynistä ja humoristista. Moni saattaa yllättyä Dylanin oppineisuudesta, kuten esimerkiksi sotafilosofi Von Clausewitzin tuntemisesta.
Kirja tarjoaa muutamia mielenkiintoisia näköaloja Bob Dylanin työskentelytavoista. Ne näyttävät olevan täysin sisäisen muusan ohjaamia. Dylan kirjoittaa silloin kun luomisvimma tulee.
Ja se tulee tämän kirjan perusteella usein, vaikka mies on itsekin ihmeissään siitä, mistä A Hard Rains´s-a-Gonna Fallin ja muiden laulujen tapaiset lyriikat tulevat.
Lisäksi hän tarjoilee Oh Mercy
-levyn biiseistä pois jätettyjä tekstejä, joita hän ei jostakin syystä kelpuuttanut lopulliseen biisiin. Ne vaikuttavat aivan yhtä relevanteilta lyriikoilta kuin julkaistutkin.
Suomennos on jokseenkin kelvollinen, vaikka sanoitusten käännökset kangertelevat. Dylanin runouteen perehtyneille voi suosittella englanninkielisen laitoksen lukemista, jolloin Oh Mercy -sanoitukset pääsevät oikeuksiinsa.
Suomentaja on tehnyt joitakin hämmentäviä käännöksiä: Minneapoliksen yliopiston kampus-alue Dinkytown on kääntynyt Sippikaupungiksi. Onneksi repliikeissä ei viljellä slangisanontoja, kuten lukuisissa musiikkikirjasuomennoksissa nykyisin tehdään.