Stressitesti-sana valittiin luonnehtimaan koko kulunutta vuotta Saksassa. Ennen kuin eurostressi ponnahtaa taas pintaan, saksalaiset rauhoittuvat uuden vuoden yönä tv-suosikkinsa eteen. Mustavalkoisessa, 1960-luvun filmissä ikiaikainen neiti Sophie skoolaa aina yhtä arvokkaasti 90-vuotisillallisellaan hovimestarinsa kanssa. Vanha James pyörii ympäri pöytää ja nostelee imaginääristen, korkea-arvoisten herravieraiden nimissä lukemattomia maljoja.
18-minuuttinen filmi Dinner for One jaksaa yhä liikuttaa: "Sama proseduuri, kuten joka vuosi, James", Sophie-neiti vahvistaa. Hovimestari, joka aluksi muistaa kiertää tiikerinpään lattialla, humaltuu ja sammaltaa.
Verkossa leviää nyt samasta duosta taidokas pilaversio. Siinä Sophien kasvot korvaa ilmielävä Angela Merkel. Filmin nimi on "90. pelastushuippari tai euroja ei kenellekään".
Jos tähän asti on yritetty kuvitella, että kuluneen vuoden EU-huippukokousten parivaljakko, josta käytetään nimeä Merkozy, olisi tasaveroinen, niin seitsemän minuutin saksalaisversion aikana Merkelin suuhun on pantu ihan toinen viesti. Niin ylivaltaisin ottein Saksan liittokansleri sivaltelee "kunnianpelastushuipparissa" aulista palvelijaansa, Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyä.
"Euroopassa ei ole enää tärkeitä valtiomiehiä, vain madame Merkel", Sarkozy kuuluttaa ja kumartaa syvään emännälleen. Sarkozy myös kysyy kohteliaasti, josko homma hoidetaan jokakuukautiseen tapaan.
"Sama proseduuri kuin aina, mutta hopi, hopi, senkin piipittäjä, muuten kolmen A:n reittauksesi vastaa enää korkeintaan teidän laimennettua sampanjaanne", Merkel sihahtaa.
Myös Britannian Cameron joutuu matelemaan vieraan roolissa: "Näytätte rikkaammalta kuin koskaan, herratar."
"Ryyppää", Merkel komentaa Cameronia, siis hovimestariaan Sarkozya, joka tempaisee kukat vaasista ja juo. Lopuksi Merkel ilmoittaa kepeästi "lähtevänsä hallitsemaan" ja häipyy palvelijansa käsikynkässä yläkertaan.
Euroalueen uusissa seikkailuissa päärooli langennee kolmannelle tärkeälle maalle Italialle. Trion täydennyksestä vastaa alkavana vuonna Italian uusi pääministeri Mario Monti. Eli euron käänteitä ohjastaa jatkossa ydinryhmä Merkozymo.
Jos Monti onnistuu vakauttamaan Italian talouden, hän voisi luoda pohjan koko euroalueen uudelle alulle. Saksa voisi jättää sanelijan roolin ja jättäytyä tukijaksi.
Myös Euroopan keskuspankki pääsisi pälkähästä. Se ei odota mitään niin kuin hetkeä, jolloin se voi vetäytyä euron ykköspelastajan roolista takaisin inflaatiovahdiksi.
EKP on jo pitkään ostanut valtioiden velkakirjoja painaakseen alas valtioiden kohonneita lainakorkoja. Keino osoitti voimansa kuluneella viikolla juuri Italian kohdalla. Rooma sai yllättävän edullisesti lainaa.
Fiskaalipolitiikka ei kuitenkaan istu EKP:n keinovalikoimaan. Siksi jo toinen Saksan edustaja, pääekonomisti Jürgen Stark jättää nyt paikkansa EKP:n kärkijoukoissa. Hän varoittaa EKP:hen kohdistuvista paineista ja vaatii hallitusten ja EKP:n välille selvää tehtäväjakoa.
Aina kun keskuspankki rahoittaa isosti valtioita, seurauksena on lopulta inflaatio ja epävakaa talous, Stark ennakoi Frankfurter Allgemeine -lehdessä: "Raha kyllä etsii tiensä." Toisin sanoen hinnat karkaavat.
Jos keskuspankki avustaa politiikkaa, valtiot myös menettävät kaiken mielenkiintonsa korjata kriisiin johtaneita ongelmia.
Toista ääripäätä edustaa Lorenzo Bini Smaghi, joka lähtee EKP:n johtokunnasta Italian ylimiehityksen takia. Hän aiheutti stressiväreitä kehottamalla EKP:tä painamaan seteleitä. Niillä voisi ajan mittaan syödä pois osan valtioiden veloista.
Saksa ei ikinä hyväksy setelipainoa. Ennemmin se paimentaa kumppaninsa euroa puolustaviksi liittovaltioiksi.