Tuomari Nurmio ja Orpojen Tuki singahti ensimmäisellä singlellään listaykköseksi vuonna 1979. Valo yössä soi joka jukeboxissa. Heti perään ilmestynyt pitkäsoittolevy Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät meni myös ykköseksi.
Punk- ja rockabilly-leirit olivat aluksi näreissään. Parodinen haitarijazz ei sopinut pirtaan.
"Love Recordsin Atte Blom sanoi, että olen Suomen parhaiten myyvä marginaaliartisti", muistelee Hannu "Hande" Nurmio, 58.
Hillbillycountryn ja slaavilaisen melankolian cocktail iski suomalaisiin. Kansa ja levy-yhtiö janosivat lisää. Kaikki olivat tyytyväisiä paitsi Nurmio itse.
Nyt Nurmio siemaisee punaviiniä vanhan liiton ravintolassa Ravintola VPK:ssa Helsingin Kampissa. Paikka on miehelle tuttu. Täällä Nurmio ja Köyhien ystävät kävivät debattia rock´n´rollista. Bändin treenikämppä kun sijaitsi nurkan takana Lönnrotinkadulla ja sisäpihan kätkössä oleva VPK tarjosi rauhallisen taukopaikan.
Askeleen
suosion edellä
Vaikka Nurmiota ja kitaristi Esa Pulliaista yhdisti intohimo amerikkalaiseen juurimusiikkiin, tuli tienhaara pian vastaan. Nurmio ei halunnut toistaa menestyskonseptia, vaan perusti rämisevämpää keitosta hämmentävän Viides kolonna -yhtyeen.
Sittemmin äkkikäännöksistä tuli Nurmion tavaramerkki. Tyylit ja soittajat ovat vaihdelleet tiuhaan.
"Olen halunnutkin olla marginaalissa, en koskaan mikään helvetin kansansuosikki", Nurmio sanoo.
Pulliainen ja muu bändi jatkoi kansansuosikiksi Agents-nimellä, solistinaan Rauli Somerjoki.
Ensimmäisessä harhautuksessa lensi puolet yleisöstä. Kolmen seuraavan levyn aikana myyntiluvut puolittuivat. Viides levy, englanninkielinen Meet The Meatballs, myi enää 1 500 kappaletta.
Sen jälkeen tuli burnout. Rahatkin loppuivat. Seuraava levy oli Nurmion täsmäisku listoille. Käytettyä rakkautta singlebiisinään Ramona myi kultaa.
"Olin omassa röyhkeydessäni ajanut homman niin alas, että ajattelin aikani musabisneksessä olevan ohi, jos tämä levy ei mene kaupaksi. Silloin harkitsin muitakin hommia", sanoo Nurmio, jolla on ihan oikeastikin lakimiehen paperit.
Tiukasti omalla linjallaan jatkanut Nurmio on sen jälkeen soittanut niin puhallinorkesterien ja rokkibändien kanssa kuin soolonakin. Englanniksi, suomeksi ja Stadin slangilla. "Ryssämolli" on vaihtunut matkalla kebabmolliin. Näkökulma on vaihtunut lennossa. Kaikessa on kuitenkin Dumarin leima, pyrkimys kaaoksen harmoniaan, pois valtavirrasta.
"En ole halunnut juuttua tekemään samaa. Nyt tiedän mistä olen kiinnostunut, eikä minulla ole ehkä tarvetta etsiä koko ajan uusia näkökulmia", sanoo Nurmio.
Sanomaa hänellä ei ole.
"En minä tiedä, mitä haluan sanoa. Päinvastoin, yritän saada selville sitä."
Parodiaa Tuomari tekee kaikesta - myös itsestään - mutta tosissaan. Menestykseen hän suhtautuu nykyään rauhallisemmin.
"Annan sille arvoa. On paljon eri ihmisryhmiä, jotka jostain syystä diggaavat jotain mun juttuja. Voin yhtä helposti mennä soittamaan rokkiklubille tai räkälään - missä tahansa osaa maata", hän sanoo.
Piratismi tappaa marginaalin
Mutta olisiko Tuomari saanut melskata tyylillään, jos piratismin aikakausi olisi alkanut jo 1980-luvulla? Entä aikalaiskollegat Dave Lindholm tai Kari Peitsamo? Nurmio itse ei usko, että hänellä olisi ollut elinmahdollisuuksia marginaalissa.
Hääppöiseltä ei vaikuta tämän päivän nurmioiden ja lindholmien tilanne. Piratismi on nakertanut erityisesti pienen artistin leipää, kun vähätkin tulot katoavat.
"Tavalliset musiikintekijät on unohdettu tässä piratismijaarittelussa", jyrähtää Dumari ja maalailee uhkakuvia tulevaisuudesta.
"Tulee olemaan eliittimusantekijät, jotka pystyvät kytkemään myynnin isoihin kiertuekoneistoihin, myymään artistia muilla tavoin. Loput tippuvat baariluokkaan, harrastelijatasolle, niin kuin ennen äänilevyjen aikaa oli. Silloin soitettiin bileissä ja häissä kaljapalkalla."
Musiikkia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olennainen kysymys onkin, näivettyykö marginaalimusiikki harrastelijatasolle?
"En voi suositella kenellekään, että alkaa musantekijäksi näissä olosuhteissa. Jos itse olisin siinä pisteessä kun aloitin, en ehkä ryhtyisi tähän ammattimielessä vaan musa pysyisi harrastuksena ja duunit olisivat muualla", Nurmio toteaa.
"En kuitenkaan halua paasata tätä enempää, se on nuorempien musantekijöiden asia, koska piratismi on ennen kaikkea heidän ongelmansa."