Kun Dubrovkan teatterin panttivankikaappaus päättyi syksyllä Moskovassa, mielen pohjalle jäi kysymys, miten verilöyly vaikuttaa venäläiseen yleiseen mielipiteeseen. Muuttaako se suhtautumista oman armeijan toimintaan Tshetsheniassa, turvallisuusviranomaisten pätevyyteen tai vaikkapa presidentti Vladimir Putiniin? Entä puriko tshetsheeniterroristien mahdollinen pyrkimys voimistaa venäläisten sodanvastaisuutta?
Mikäli venäläisiin mielipidetiedusteluihin on uskomista senkään vertaa kuin läntisin vastaaviin, niin nyt tiedämme vastauksen. Kaappaus ei näköjään vaikuttanut juuri mitään.
Yli puolet venäläisistä kannattaisi neuvotteluiden aloittamista tshetsheenikapinallisten kanssa. Tässä kysymyksessä ehkä liikutaan hyvin hiljalleen eteenpäin, mutta kysymättä jäi, minkä tshetsheenitahojen kanssa pitäisi neuvotella ja mistä asiasta.
Yli puolet kansalaisista näyttäisi myös arvioivan, että maan asevoimat eivät saa aikaan minkäänlaista ratkaisua osatavallassa. Sotatoimien jatkamista toivoi kuitenkin reilu kolmannes vastanneista. Epäselväksi jäi, ehtikö joulunpyhien jälkeen tapahtunut Groznyin verinen pommi-isku vaikuttaa tuloksiin.
Virallisen kannan mukaan demoralisoituneen armeijan likaisiksi kuvatuilla toimintatavoilla ei ole osaa eikä arpaa terroristien motiivien kanssa.
Putinin henkilökohtainen suosio pysyy huippukorkeana riippumatta sodasta tai sosiaaliturvan tai asuntojen tasosta. Maan eliittien keskuudessa saattaa esiintyä kasvavaa kritiikkiä häntä kohtaan, mutta poliittinen yläluokka on hänestä riippuvainen.
Voidaankin taas kysyä, onko Venäjällä ylipäätänsä kansalaismielipidettä, ja jos on, niin miten se kanavoituu poliittisiksi prosesseiksi. Perimätiedon mukaan maassa ei kysytä eikä kyseenalaisteta. Esimerkiksi Dubrovkan tapahtumista saatuun informaatioon jäi useita aukkoja.
Kremlillä ei ole keinoja ratkaista Tshetshenian kriisiä. Ei ainakaan siinä valikossa, joka on lyöty lukkoon. Kun asioihin on pakko reagoida, jo koetellut menetelmät eivät näytä johtavan mihinkään.
Tällä hetkellä yritetään kaikki ongelmat haihduttaa näkymättömiin uuden ns. poliittisen prosessin tieltä. Maaliskuussa järjestetään osatasavallassa kansanäänestys uudesta perustuslaista ja loppuvuonna on tarkoitus pitää vaalit.
Esimerkiksi suurlähettiläs Jorma Inki, joka on toiminut vuoden Euroopan turvallisuusjärjestön Etyjin Tshetshenian-ryhmän päällikkönä, pitää referendumia ennenaikaisena.
Tilanne paikan päällä on vähintään turvaton, iso osa väestöstä ei asu kotonaan, miten siis hoitaa rekisterit jne.
Perustuslakiäänestys saattaakin vaikuttaa "Putinin coctaililta", jolla on tarkoitus levittää pitkätehoista tainnutusainetta lähes kriminaalina pidetyn kansan keskuuteen.
Etyjillä on Tshetsheniassa kuuden miehen joukkue, mutta sitä ollaan hätistelemässä ulos maaliskuun loppuun mennessä.
Etyjillä ja Venäjällä on ollut erimielisyyttä ryhmän mandaatista sen perustamisesta alkaen 1995. Kun valtuutus päättyi vuodenvaihteessa, se oli Kremlille sopiva sauma joko muuttaa ryhmän toimenkuvaa tai lakkauttaa se kokonaan.
Venäjän mielestä järjestön tulisi jo keskittyä Tshetsheniassa pelkästään humanitaarisiin kysymyksiin ja jättää poliittiset kannanotot vähemmälle - kansanäänestyksen ja vaalien toivottavaa legitimointia lukuunottamatta.
Tasavaltaan jäisi Etyjin jälkeen ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi lähinnä satunnaisia, ei-valtiollisia kansalaisjärjestöjä.