Yli 40:tä parikymppistä Tshetshenian sodan veteraania saapuu syys-lokakuussa yksittäin ja pienissä ryhmissä Moskovaan. Kaikki käy helposti. Useimpien kasvot eivät voi olla venäläisten listoilla. Osaltaan juuri siksi naisia on lähes puolet joukosta.
Henkilöautolla, bussilla ja junalla, mutta tuskin Kaukasuksen lennoilla, jotka ovat FSB:n kontrollissa. Miliisien tarkastukset Moskovassa ja ympäri maata ovat lepsuja ja miliisien "hyvä neuvottelukyky" tiedetään. Terroristeilla on Venäjän passit eikä matkatavaroissa ole mitään huomiota herättävää.
He ovat Tshetshenian sotaan syntyneet ja kasvaneet, menettäneet isänsä ja veljensä, "tottuneet" terroriin, pelkoon, puhdistusoperaatioihin, katoamisiin ja kidutukseen. Epätoivoisia mutta muuten tavallisia ihmisiä, joiden koulut ovat jääneet kesken.
Heidän sotakokemuksensa rajoittuu tuttuihin maisemiin. Heidän presidenttinsä on Aslan Mashadov, mutta lakanoiden välissä nukkuvien eripuraisten ja kilpailevien johtajien toimintaan on väsytty. Nuoret uskontoon menevät äärimmäisyysmieliset - pieni vähemmistö kansasta - ovat kidnappaamassa tshetsheenien pyhää taistelua itselleen. He kuuluvat numeroituun "pyhimysyksikköön", jollaiset ovat valmiita marttyyrikuolemaan. Heitä on kotona lisää ehkä satoja.
He eivät ole Moskovassa omin päin, vaan tietävät suorittavansa operaatiota. Sitä kiistatta johtaa 25-vuotias Movsar Barajev. Heillä ei ole kuitenkaan suoraa käskytyslinjaa Kaukasukselle vaan he toimivat itsenäisesti. Useimmilla ei ole tarkkaa käsitystä, ketkä ovat kuukausia valmistellun suunnitelman takana.
He oleilevat salaisissa koloissa, joita miljoonakaupungista löytyy. Moskovassa toimii tukiverkosto, jonka kokoa venäläiset yltyen arvailevat.
Suuri osa tshetsheenien sodankäynnin rahoituksestakin tulee Moskovasta. Venäjältä löytyy isoja taloudellisia intressejä, jotka ajavat sodan jatkamista. Järjestäytynyt rikollisuus, muiden muassa tshetsheenimafia, salakuljetus, asekauppa, huumeet. Tiedossa on myös, että sodan jatkuminen on monen venäläissotilaan, kenraalista alaspäin, henkilökohtainen taloudellinen intressi.
Terroristit käyvät istumassa Dubrovka-teatterin näytöksissä tutustuakseen paikkoihin. Heidän aseensa ja räjähteensä on piilotettu mahdollisimman lähelle kohdetta.
Itse teatterirakennuksessa sijaitsevaa klubia remontoidaan. Samoin teatterin naapurissa on purkutyömaa. Tshetsheenit ja heidän firmansa edustavat laillista työvoimaa.
Aseiden ja räjähteiden kuljettaminen pienissä erissä tuhannen kilometrin päästä olisi puolestaan vaikeampaa kuin niiden hankkiminen Moskovasta.
Heidän tavoitteensa ovat Tshetshenian sodan lopettaminen ja venäläisjoukkojen vetäytymisen käynnistyminen. Nämä vaatimukset he saavat esitettyä Kremlille tavatessaan Anna Politkovskajan ja Grigori Javlinskin, jotka he vaativat välittäjiksi kaappaamaansa teatteriin.
Naivia ja utopistista. Kreml ei lähde toista kertaa vetämään joukkojaan Tshetsheniasta. Tuskin mistään syystä. Se on valmis sietämään tietyn määrän omia siviiliuhreja. Toisessa vaakakupissa on Kremlille liian suuria asioita. Se tietää, että venäläiset kestävät menetyksensä.
Politkovskaja ja Javlinski yrittävät auttaa terroristeja muotoilemaan ja konkretisoimaan neuvottelulähtökohtiaan. Asioita ei ole mietitty aivan loppuun saakka. Tshetshenian itsenäisyydestä he eivät puhu yhtään mitään. Loppua kohti he alkavat hermostua.
Ennen muuta he haluavat venäläisten huomiota - tältä sota tuntuu läheltä, tältä tuntuu tavallisista tshetsheeneistä. He haluavat voimistaa venäläisten sodanvastaisuutta, ja arvelevat teatteriyleisön kohtalon - tarvittaessa kuoleman - vaikuttavan viime kädessä haluttuun suuntaan.
He saavat jakamattoman huomion.
Ulkomaisista panttivangeista he yrittävät ensin päästä eroon ja vaativat kyseisten maiden diplomaatteja paikalle. Mutta asiat eivät etene, ja terroristien mieli muuttuu. Tämä palvelee tavoitteita Kremlissä. Se tarvitsee kipeästi kansainvälisen, ennen muuta amerikkalaisen tuomion terrorismille, jota se sanoo isolta osin kansainväliseksi ja tuontitavaraksi.
He toistelevat tulleensa kuolemaan ja uhkaavat tappaa kaikki. Miinoitetun teatterirakennuksen lentäminen ilmaan näyttää olevan parin sormenliikkeen päässä. Heidän mielessään saattaa kuitenkin vaikuttaa Budjonnovskin panttivankikaappauksen esimerkki vuodelta 1995. Tuolloin venäläiset eivät mahtaneet mitään ja tshetsheenit pääsivät häipymään paikalta.
Presidentti Vladimir Putinille markkinoidaan kahta toimintalinjaa. Neuvottelujen jatkamista askel askeleeta, tilanteen venyttämistä, vankien vähittäistä vapauttamista, nuorten kaapparien uuvuttamista. Toinen vaihtoehto on jossittelut hylkäävä päättäväinen hyökkäys, joka pitää kuitenkin sisällään suurten siviiliuhrien riskin.
Venäläisten tarvitsema hyvä tsaari alkaa kallistua viime tunteina jälkimmäiselle kannalle. Hän tietää kaiken olennaisen, mutta toinen vaakakuppi on erittäin raskas. Siinä ovat uudelleen vahvistuvan Venäjän rajat, yhtenäisyys ja kunnia.
Kaasusta ei ole ennakkotapauksia, mutta asiantuntijat ovat tietoisia valitun koostumuksen pahassa lykyssä tappavasta tehosta. Resepti päätetään pitää salaisuutena.
Tainnutusaineen valmistelu ei vie kauan. Kyse on lopulta annostelusta. Varmasti tarpeeksi muttei liikaa. Talo ei saa räjähtää. Vain se antaa mahdollisuuden pelastaa panttivankeja.
Ongelmia aiheuttaa tilan suuruus. Miten kaasu hajoaa isossa teatterisalissa. Entä kohteet. Terveitä kovakuntoisia parikymppisiä. Heidän eliminoimisensa on ykköstehtävä.
Dubrovka-musiikkiteatterissa esitetään kaikkien aikojen näytös. Kaasu vaikuttaa erittäin nopeasti, mutta tuskin niin nopeasti, etteikö joku ehtisi painaa laukaisunappia. Jotkut vangit ehtivät soittaa radioasemalle, ennen kuin taju menee. Tiedottomien terroristien teloitus ja tulitaistelu kestävät kauan, venäläisten mukaan jopa 20 minuuttia.
Kaapparit eivät ole täysin valmistautuneita ottamaan panttivankejaan mukaansa. Barajev ei ole isossa salissa, vaan hänet tapetaan aulaan. Suora käskytys räjäyttäjille puuttuu. Hämmästyttävästi vain muutama vanki haavoittuu tulituksessa kuolettavasti.
Kaaos on suuri. Monet kaasua nielevistä ovat hyvin nuoria ja iäkkäitä, kaikki ovat äärimmäisen stressaantuneita, valvoneita ja ravinnon puutteessa. Annostus on kova, eikä pelastusoperaatio suju. Vasta-ainetta on tai ei ole. Osaavaa henkilökuntaa sen antamiseen on tai ei ole. Apu tulee joka tapauksessa erittäin monille myöhässä tai ei lainkaan.
Neuvostotyylistä disinformaatiota laskeutuu sumuna katosta.
Saatavilla olevista venäläisistä ja läntisistä lähteistä voi rakentaa pelkästään todennäköisen totuuden tapahtumista. Varmojen faktojen vajaus ruokkii spekulaatioita.
Venäläiset itse rakastavat salaliittoteorioita. Koko totuus tuskin paljastuu.