Turvapaikanhakijoiden niin sanottu Dublin-menettely ei takaa hakijoille tasapuolista kohtelua, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston kampanjapäällikkö Niina Laajapuro. Hän kertoo esimerkin sudanilaisesta miehestä, joka pakeni Kreikkaan, kun tämän kotikylä Darfurin alueella oli tuhottu.
-- Kreikassa hänet otettiin ensin kolmeksi kuukaudeksi säilöön. Sen jälkeen hänet päästettiin vapaaksi, mutta hänelle ei tarjottu minkäänlaista sosiaaliturvaa. Mies matkusti Britanniaan, josta hänet palautettiin Dublin-tapauksena takaisin Kreikkaan. Kreikka ei kuitenkaan enää suostunut käsittelemään miehen turvapaikkahakemusta, koska tämä oli välillä poistunut maasta.
Toisessa tapauksessa malilainen mies yritti hakea espanjalaisesta kaupungista turvapaikkaa. Se ei kuitenkaan siinä kaupungissa ollut mahdollista, joten mies ohjattiin toiseen kaupunkiin menevään bussiin. Bussin saapuessa kaupunkiin kukaan ei viranomaisten lupauksista huolimatta ollut häntä vastassa. Mies oli kielitaidoton, joten hän ei osannut hakeutua itse oikeaan paikkaan hakemaan turvapaikkaa.
Asuttuaan kadulla parin kuukauden ajan ja hankittuaan ruokansa roskia dyykkaamalla mies tapasi toisen malilaisen, joka neuvoi hänelle, missä turvapaikan hakeminen onnistuu. Hakemus kuitenkin hylättiin, koska sitä ei ollut jätetty määräaikaan mennessä.
Pakolaisavun lakimiehen Thomas Bergmanin mukaan Suomikaan ei ole puhtoinen.
-- Vaikka Suomi väittääkin, että se ei sovella Dublin-menettelyä alaikäisiin, näin on kuitenkin tehty. Suomi esimerkiksi palautti Kreikkaan 16-vuotiaan pojan sillä perusteella, että tämä suomalaisviranomaisten mielestä pärjäisi yksinään, koska oli onnistunut yksin matkustamaan Kreikasta Ruotsin kautta Suomeen.