Tapaus Dragsvik upotti puolustusministeri Stefan Wallinin. Wallinin suhmurointi aiheutti vakavia vaurioita RKP:lle ja sen politiikalle. Vahinkoa on vaikea korjata hetkessä.
RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin järjesti perjantaina yllätyksen. Wallin kertoi puoluehallituksen kokouksessa, ettei ole enää käytettävissä puheenjohtajaksi, kun asiasta päätetään RKP:n puoluekokouksessa kesäkuussa Kokkolassa.
Wallin vakuuttaa, ettei Dragsvikin varuskunnasta puolustusvoimien uudistuksen yhteydessä noussut metakka vaikuttanut asiaan. Wallin kertoo päättäneensä asiasta jo aiemmin, peräti kuusi vuotta sitten, kun hänet valittiin puheenjohtajaksi.
Perhesyihin ja elämänhallintaan liittyvät perusteet ovat poliitikoille yleensä kelvollisia selityksiä, mutta tällä kertaa ne eivät ole uskottavia. Selitys ontuu pahasti, sillä hallitus ei ole toiminut vielä vuottakaan ja Wallin on virtaa täynnä.
Dragsvikin varuskunnasta käyty taitamaton taistelu sai ankkalammikon kuohumaan. Wallin kiisti ensin kielipolitiikan ja poliittisen ohjauksen, mutta joutui myöhemmin tunnustamaan molemmat. Jos perusteet varuskunnan puolesta olisi kerrottu heti alkuun,
Dragsvikin kohtalo olisi turvattu ehkä pitemmälle kuin vain vuoteen 2015.
Vaikka Dragsvik läpäisi myös presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan uusintakäsittelyn, vahinko oli jo tapahtunut.
Luottamus Walliniin horjui omien joukossa. Wallinin taitamattomuus, massiivinen kielteinen julkisuus ja epäily muunnellun totuuden puhumisesta pilasivat hetkessä RKP:n vuosikymmeniä harjoittaman huolellisen ja määrätietoisen imagotyön.
RKP on joutunut puolustusasemiin. Vallitseva kielipolitiikka ja RKP ovat ajautuneet huonoon valoon. Tämä on pahinta, mitä kielipuolueelle voi tapahtua, sillä isku osuu suoraan RKP:n poliittisen olemassaolon ytimeen.
Luottamus omien joukossa hupeni, ja Wallin teki johtopäätökset heti kun se oli käytännössä mahdollista. Viime aikojen muut yleistä moraalia horjuttaneet kohut eittämättä lisäsivät painetta Wallinia kohtaan. Kriisin ollessa päällä hän piti vielä tiukasti kiinni asemastaan.
Perussuomalaiset voi kirjata Wallinin lähdön ensimmäiseksi merkittäväksi poliittiseksi voitokseen. Wallin ei kaatunut aivan perussuomalaisten toivomalla tavalla, mutta lopputulos on sama. Vaikka Wallin vakuuttaa haluaan jatkaa politiikassa, myös puolustusministerin salkku menee vaihtoon. Uusi puheenjohtaja tuskin suostuu soittamaan toista viulua.
RKP on kärsinyt ensimmäisen, mutta kirvelevän poliittisen tappionsa miesmuistiin. Monille vahvistui kuva ruotsinkielisestä eliitistä ja puolueesta toimijana, jonka ei tarvitse välittää muista. Tapausta tullaan puolueessa käyttämään vielä traumaattisena oppikirjaesimerkkinä siitä, miten ehdottomasti ei kannata toimia.
RKP joutuu etsimään uuden puheenjohtajan parissa kuukaudessa. Paikalle sovitetaan jo tomerasti aloittanutta oikeusministeri Anna-Maj Henrikssonia, Wallinin valtiosihteeri Marcus Rantalaa ja nousevaa kykyä, europarlamentaarikko Carl Haglundia.