Do­sent­ti lyttää Ulvilan puo­lus­tuk­sen ti­laa­man tut­ki­muk­sen

Ulvilan surmajutun viimeinen todistaja on oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo. Hän on syyttäjän todistaja.

Ulvilan surmajutun viimeinen todistaja Satakunnan käräjäoikeudessa on oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo. Hän on syyttäjän todistaja.

Syyttäjä pyysi Haapasaloa arvioimaan puolustuksen professori Pekka Santtilalta tilaamaa tutkimusta seitsenvuotiaan lapsen mahdollisuudesta kuulla tapahtumia oven läpi sillä tavalla kuin Auerin vanhin lapsi kertoo kuulleensa.

Santtilan tutkimus on Auerin puolustuksen tärkein vastatodiste syyttäjän ehkä tärkeimmälle uudelle todistelle, Auerin pojan raskauttavalle kertomukselle äidistään.

-Tutkimus ei ole puolueeton, koska se on puolustuksen tilaama. Tieteellisen tutkimuksen pitää olla riippumaton tilaajista. Suurin puute on se, ettei tätä tukimusta voi peilata todelliseen tilanteeseen, Haapasalo kritisoi.

Useita ongelmia

Jaana Haapasalon mukaan ilman haastattelupohjaa tehty lapsen todistajakertomuksen luotettavuuden arviointi on epäluotettava.

-Suurin osa ammattilaisistakaan ei pysty erottamaan, onko lapsen kertomus totta vai ei. Tämä on yksi siihen, miksi pitäisi suhtautua aika pidättyvästi tällaisiin arviointeihin.

Haapasalon mukaan haastattelija käyttää itseään ”kaikupohjana” tulkitessaan lapsen kertomaa.

-Asiantuntijoilla on tästä näkemyseroja. Tutkimusta tekevät eivät aina ymmärrä, mikä merkitys on käytännön tilanteilla.

Haapasalo itse kannattaa suomalaista käytäntöä, jossa lasta haastatellut myös itse arvioi lapsen kertomuksen luotettavuutta.

Viime hetken todistaja

Haapasalon esiintulo on poikkeava: syyttäjä kutsui Haapasalon viime hetken todistajakseen, koska sattui lukemaan Helsingin Sanomista tämän laatiman mielipidekirjoituksen, jossa arvosteltiin Anneli Auerin puolustuksen asiantuntijatodistajien etiikkaa. Haapasalon viesti kirjoituksessa oli se, ettei lasten kertomusten luotettavuutta voi arvioida, ellei ole itse haastatellut heitä.

Dosentti Haapasalo sanoo, että oikeuspsykologinen tieto on aika epävarmaa.

-Psykologinen tutkimustieto on usein koottu laboratorio-oloissa, kun tosielämän tilanteissa asiat ovat paljon monimutkaisempia. Oikeuspsykologiset tutkimustulokset ovat myös aika ristiriitaisia ja monitahoisia, jos mietitään sitä kysymystä, kuinka helposti lapset ovat johdateltavissa, hän kertoi oikeudessa.

Haapasalo näkee oikeuspsykologit ”valistajina”, jotka kertovat tutkimustuloksista. He voivat kertoa myös todistajanlausunnon virhelähteistä.

Satakunnan käräjäoikeudessa kuultiin perjantain aikana myös ääniin erikoistunutta asiantuntijaa Risto Hemmiä. Myös Anneli Auer pääsi itse ääneen perjantaiaamuna.

Ilmoita asiavirheestä