Kun Ben Johnsonin käry Soulissa 1988 ravisteli koko urheilevaa maailmaa, tänä päivänä koko urheilevaa maailmaa saastuttava doping ei ravistele juuri ketään. Vaikka eri puolilta maailmaa tippuu tasaisena virtana uutisia yhä uusista ja uusista käryistä, ne ohitetaan lähinnä olankohautuksella.
Vain sinisilmäisimmät urheiluintoilijat uskovat mahdollisuuteen palata puhtaaseen urheiluun. Ainakaan nykykonstein se ei onnistu. Kun palkintona on kymmenen kiloa kultaa, aina löytyy yrittäjiä, jotka eivät ole turhan tarkkoja, millä keinoin kultasuoneen isketään.
Mutta kuka kultamöykyn kustantaa?
Sinä ja minä.
Niin kauan kuin katsomot täyttyvät ja TV-yhtiöt maksavat liki järjettömiä korvauksia urheilun lähetysoikeuksista, esiintyvät taitelijat tekevät kaikkensa - laillisesti ja laittomasti - päästäkseen lompsallemme.
Kun doping-aineet ovat tähän asti olleet suurina annoksina käytettyjä lääkkeitä, USA:ssa on siirrytty ja askel eteenpäin eli käyttöön on otettu nimen omaan dopingtarkoituksiin valmistetut aineet, joiden ei pitäisi näkyä testeissä. Tällä konstilla douppaajat saivatkin nykäistyä rakoa testaajiin, jotka kuitenkin ovat jälleen kuromassa etumatkaa pienemmäksi.
Kun maailman kaikkien urheilijoiden jatkuva testaaminen on täysin mahdotonta, testaaminen on aina enemmän tai vähemmän hakuammuntaa, jossa joku kärähtää, toinen ei. Testaamalla saadaan poimituksi vilpistelijä sieltä, toinen täältä, mutta dopingongelmaa sillä ei ratkaista.
USA:ssa ollaan jo kovasti huolissaan, kuinka yleisö suhtautuu, jos tulostaso laskee kilpailukieltojen seurauksena. Rapakon takana saadaan olla aivan rauhassa, sillä tulostasossa ei tule tapahtumaan mitään dramaattista romahdusta. Siitä tulevat pitämään huolen ne dopingurheilijat, jotka ovat onnistuneet keplottelemaan kärähtämättä testiseulan läpi.
Urheilussa pyörii niin iso raha, että liian tarkan testauksen takia ruletin ei anneta pysähtyä. Ei ole mitään merkitystä, jos muutama hiihtäjä kärähtää jossakin Suomessa, mutta jos testailu alkaa vakavasti häiritä todella suuren rahan urheilua, saattavat näyteputelit mennä äkkiä sekaisin tai jopa kokonaan hukkaan, kuten on jo monta kertaa tapahtunutkin.
Jos urheilu ei ole puhdasta, ei kaikki siinä pyörivä rahakaan sitä ole. Kyseenalaisin keinoin hankkimiaan rahoja urheilubisneksessä pesevät pitävät huolen, että tulos- ja tulotaso pysyvät vakaina, eikä liian tarkka antidopingtyö pääse niitä horjuttamaan.
Ainoat, jotka pystyvät pysäyttämään nykyisen dopingrallin, ovat urheilun kuluttajat eli me maksajat. Dopingongelma on sillä hetkellä pois päiväjärjestyksestä, kun me kävelemme yhtenä miehenä ulos dopingkökkäjäisten katsomosta. Välittömästi sen jälkeen, kun maksaja on poistunut paikalta, häviää kymmenen kilon kultamöykkykin palkintopöydältä.
Ettäkö sellaiset kisat, joissa puhtaat urheilijat kamppailevat ilmaiseksi maineesta, kunniasta ja tinapytyistä tyhjille katsomoille? Se olisi varmasti niin kiinnostava tapahtuma, että tuota pikaa katsomot alkaisivat täyttyä, raha liikkua - ja palkintopöydälle ilmestyisi kymmenen kilon kultamöykky.
Ei tarvinne jatkaa.