Venäjän urheilun nöyryytykset saivat jatkoa viime perjantaina, kun Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hallitus päätti, ettei Venäjän yleisurheilumaajoukkue voi edelleenkään osallistua kansainväliseen kilpailutoimintaan. IAAF sulki Venäjän kansainvälisestä toiminnasta viime marraskuussa, kun maan dopingkulttuurista tuli julki raskauttavia tietoja.
Nyt IAAF ja Maailman antidopingtoimisto Wada totesivat Venäjän toteuttaneen vain osan vaadituista dopingin vastaisista toimista. Merkittäviä asioita oli edelleen jätetty hoitamatta.
Päätös merkitsee sitä, että Venäjän yleisurheilijat ovat poissa elokuisista Rio de Janeiron olympialaisista. Ratkaisu kirvelee niin venäläisiä yleisurheilijoita, maan urheilujohtajia kuin poliittistakin johtoa.
Kaikki nuo tahot ovat jo protestoineet päätöstä vastaan. Presidentti Putin väitti viikonloppuna, ettei doping ole Venäjällä laaja ongelma ja että IAAF:n päätös rankaisee myös puhtaita urheilijoita. Ei ollut yllätys, että hän näki IAAF:n päätöksessä myös poliittisia syitä. Urheiluministeri Vitali Mutko taas vetosi Kansainväliseen olympiakomiteaan KOK:hon, jotta venäläiset yleisurheilijat pääsisivät Rioon.
KOK voisi pelastaa venäläiset kasvojenmenetykseltä tänään tiistaina pidettävässä kokouksessaan. Tällaista armahdusta tuskin kuitenkaan tulee, sillä KOK ilmoitti jo viikonloppuna, että se tukee IAAF:n päätöstä.
Maanantaina näytti epätodennäköiseltä sekin, että puhtaaksi todetut venäläiset yleisurheilijat voisivat kilpailla Riossa KOK:n lipun alla. Ehkä halukkuuttakaan tähän ei urheilijoilta isommin löytyisi.
On ikävää, että olympialaisiin joudutaan lähtemään skandaalitunnelmissa. Venäjän syytökset IAAF:n päätöksen poliittisuudesta ovat kuitenkin epätoivoinen yritys vierittää syy maan ulkopuolelle.
IAAF:n arviot Venäjän yleisurheilun dopingista ovat karuja: järjestön mukaan osa Venäjän urheilijoista ja valmentajista ei piittaa dopingsäännöistä, venäläisten yleisurheilijoiden testaaminen on vaikeaa, ja on olemassa viitteitä siitä, ettei Venäjän urheiluministeriö ole tukenut antidopingtyötä vaan jopa johtanut järjestelmällistä dopingin käyttöä ja peitellyt väärinkäytöksiä.
Venäjä muistanee nyt tehdyn päätöksen pitkään. Maan on kuitenkin pakko osoittaa urheiluareenoilla yhteistyökykyä ja malttia ja terästäytyä dopingin vastaisessa työssä.
Maa järjestää jalkapallon MM-kisat vuonna 2018. Piittaamattomuus urheilun pelisäännöistä tai vastatoimet länttä vastaan urheiluareenoilla voisivat nopeasti nostaa vaatimuksia MM-kisojen boikotoinnista.
Kansainvälisessä dopingin vastaisessa työssä on ensiarvoisen tärkeää, että maita kohdellaan tasapuolisesti. IAAF:n, muiden kansainvälisten lajiliittojen ja KOK:n on nyt pidettävä yhtä tiukka linja kaikkien maiden kohdalla. Tämän on koskettava päätösten lisäksi valvontaa.
Näin voidaan torjua väitteet politiikan ja urheilun sekoittamisesta. Samalla puhtaamman urheilun paluusta saadaan edes jonkinlaista uutta toivoa.
Pääkirjoitus