Suomen hiihtomaajoukkueen takavuosina käyttämistä keinoista syntynyt kiehunta ei osoita laantumisen merkkejä. Nelosen uutisten viime aikojen kohuväitteiden lähteeksi paljastui odotetusti hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö.
Tämä tieto ei kuitenkaan merkitse sitä, että itse asian ytimestä olisi saatu riittävä selvyys. Keskiviikon Ilta-Sanomissa Kyrö päin vastoin heitti keskusteluun lisää bensiiniä väittämällä olleensa läsnä, kun suomalaishiihtäjän korkeaksi manipuloituja hemoglobiiniarvoja jouduttiin pudottamaan verensiirroilla vuoden 1997 MM-kisoissa.
Väitteen tekee räjähdysherkäksi se, että Kyrön mukaan paikalla oli myös Hiihtoliiton nykyinen toimitusjohtaja Jari Piirainen. Tämä itse kiistää, että olisi hiihdon lajipäällikkönä sotkeutunut dopingiin millään tavoin.
Tällä hetkellä tuostakaan tapauksesta ei ole muita todisteita kuin Kyrön sana. Hän saattaa yleensäkin olla liikkeellä kostaakseen joutumisensa Suomen hiihdossa suuren syntipukin rooliin. Vaikka motiivi olisikin tämä, noiden vuosien tapahtumat pitää kaivaa näkyviin pohjia myöten.
Kun asialla on nyt valtakunnansyyttäjän virasto, voinee toivoa, että totuus viimeinkin tulisi julki. On selvää, että Hiihtoliiton itsensä opetusministeriölle tekemä tuore selvitys 1990-luvun tapahtumista ei riitä.
Lopulta kysymys on myös sen selvittämisestä, kuinka pitkään suomalaista hiihtoyleisöä on huijattu. Voi myös arvioida, että koko Suomen hiihdon tulevaisuudelle on hyväksi, jos vanha mätäpaise saadaan puhkaistuksi. Jos sellaista ei edes ole ollut, aina parempi. Ilman perusteellista pengontaa asia ei kuitenkaan selviä.