Tasavallan presidentti vahvistanee perjantaina rikoslain uudistuksen, jonka mukaan dopingaineiden valmistaminen, maahantuonti ja levittäminen sekä niiden yritykset ovat dopingrikoksia. Hallussapito on rikos vain, jos todennäköisenä tarkoituksena on aineen levittäminen. Lain on määrä tulla voimaan syyskuun alusta.
Dopingaineet määritellään tarkemmin säännöksin asetuksella. Urheilussa on laajempi kiellettyjen aineiden määrittely, sillä EPO eli erytropoietiini-hormoni ja sen johdannaiset eivät kuulu rikoslain piiriin.
"Ne voivat tulla myöhemmin liitetyiksi asetuksen luetteloon", arvelee Suomen Antidopingtoimikunta ADT:n puheenjohtaja Olli Puntila.
Hän on juristi, kuten myös ADT:n pääsihteerinä huhtikuun alusta aloittanut Juha Viertola, jonka mielestä oli tärkeintä, että laki saadaan ensin voimaan edes tässä muodossa.
"Dopingaineiden käyttö ei ole uudessakaan laissa rikos. Siinä tapauksessahan rangaistus kertautuisi, sillä kahden vuoden kilpailukielto ja sen tuoma negatiivinen mediajulkisuus ovat jo tuntuva rangaistus", Viertola selvitti.
Hän uskoo Suomessa olevan noin 10 000 dopingaineiden käyttäjää, mutta korostaa valtaosan heistä koostuvan järjestäytyneen kilpaurheilun ulkopuolelta voimailulajien harrastajista ja kehonrakentajista.
"Puhtaan urheilun aika lähellä"
ADT:n valvontalautakunnan puheenjohtaja Tapio Kallio haluaa uskoa, että dopingaineiden käyttö saadaan kuriin 2-10-20 vuoden aikavälillä.
"Nyt voisi olla melko puhtaan urheilun aika. Käyttö vähenee, kun riski jäädä kiinni on aiempaa suurempi. Doping on hankalampaa, sillä käyttäjien ja testaajien etumatka on kaventunut. Vaikka kaikkien asenteet eivät ole vieläkään oikeat, tekevät ajan tasalla olevat säännöt ja testit tehtävänsä", Kallio arvioi.
Hän kertasi piristeistä siirrytyn anabolisten steroidien, testosteronin ja kasvuhormonien kautta veritankkaukseen, ja tulevaisuuden vilpilliseksi keinoksi on nousemassa geenimanipulaatio.
Kallion mukaan valtiojohtoisessa totalitäärisessä urheilussa takavuosina saatettiin ehkä käyttää pelkästään dopingkäyttöön valmistettuja aineita.
"Nyt etsitään tuloksia parantavia valmiita lääkkeitä, jotka ovat jo markkinoilla sairauksien - esimerkiksi verenpaineen ja anemian - hoitamiseen."
Kasvuhormonin käytön luotettavan havaitsemisen Kallio tunnustaa vaikeammaksi kuin EPO:n käytön toteamisen.
Myös EPO:n johdannaiset ovat havaittavissa testeissä. Salt Lake Cityssä paljastui darbepoetiini, vaikka urheilijat luulivat olevansa sen käyttäjinä laboratorioiden edellä.
EPO-testit ovat oikeudessa pitäviä, ja aivan lähiaikoina urheilun vetoomustuomioistuin CAS antanee lausuntonsa darbepoetiinin testaamisesta, josta kiinni jäänyt maastohiihtokolmikko (Mühlegg, Lazutina, Danilova) on valittanut. Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n runsaan viikon kuluttua Sloveniassa alkava kongressi odottaa tätä kannanottoa.
"EPO on helppo nakki"
Yhtyneiden Laboratorioiden dopingtestauslaboratorion vastaava kemisti Antti Leinonen melkein innostuu, että EPO:n ja sen johdannaisten testaaminen on helppo nakki.
"Testaamisessa oltiin uusien kiellettyjen menetelmien syntyessä aina vuosia jäljessä, ja EPO oli saanut melkein 10 vuoden etumatkan. Nyt pystymme 2-3 tunnissa saamaan verestä epäsuoralla testimenetelmällä EPO-seulonnan epäilyttävät tapaukset.
- Sen jälkeen on vuorossa suora menetelmä, jossa EPO:n ja sen johdannaisten kielletty käyttö varmistetaan virtsasta", Leinonen selvitti.
Hän arvioi, että tämän testin pystyy tekemään tällä hetkellä maailmassa vain 6-7 laboratoriota, joilta vaaditaan erittäin suurta osaamista. "Epäsuoralla menetelmällä epäillyistä 95 prosenttia on positiivisia tapauksia. Suoran menetelmän testin tekeminen kestää kolme päivää."
"Jo veritesteillä pystytään tietyin raja-arvoin estämään kilpailijan osallistuminen kilpailuun. Poikkeavat tapaukset joutuvat aina dopingtestiin", Leinonen huomautti.
Hän arvioi, että Yhtyneet Laboratoriot tarvitsee vuoden päivät ollakseen valmis myös suoran menetelmän EPO-testiin. "Laitteisto maksaa yli 100 000 euroa ja sen ylläpito saman verran. Jos Suomessa tehdään 10-50 testiä vuodessa, ei dopingtestaus ole mitään liiketoimintaa."
Wada jakaa resursseja
Resurssit ovat testaamisessa kireällä. Nykyisin on maailman antidopingneuvosto Wada, joka tukee testitoiminnan tutkimustyötä vuositasolla viidellä miljoonalla dollarilla (5,6 miljoonalla eurolla).
Yleisurheilu on maailman testatuin laji. Suomen urheiluliiton SUL:n toimitusjohtaja Antti Pihlakoski tietää kansainvälisen kattojärjestön IAAF:n käyttävän vuodessa testeihin noin 1,2-1,3 miljoonaa dollaria (1,45 miljoonaa euroa).
"Kaikissa maailman lajeissa kiinnijäämisprosentti on noin kaksi, yleisurheilussa ja kansallisessa kiinnijäämisessä yksi, mutta Suomen yleisurheilun tuoreimmassa 1 000 testissä vain 0,1 (V. Vakkuri)."
Pihlakosken mukaan IAAF:n maksamana testaustoimisto IDTM:n testaustoiminta on luotettavaa, koska sen piiriin kuuluu maailmantilaston 20 parasta kussakin lajissa. Nykyiset MM-rahapalkinnot edellyttävät vähintään kaksi kilpailukauden ulkopuolista testiä enintään 12 kuukautta ennen kisaa. Testaamiseen ja olinpaikkansa ilmoittamiseen huiput ovat sitoutuneet Eliittiurheilijoiden Klubin kautta.
"Tällä hetkellä Suomella on 16 yleisurheilijaa lajissaan tässä joukossa. Senegalilainen IDTM:n edustaja avustajineen on kiertänyt Suomessa kahden kuukauden ajan. Lisäksi meillä on 198 maajoukkueurheilijaa ADT:n listalla."
Pihlakosken mukaan median rooli antidoping-ajattelussa on tärkeä. "Jokainen fiksu ihminen sitä vasaraa (kiinnijäämisen negatiivinen julkisuus) pelkää ja kunnioittaa."
Pihlakoski huomautti hiihtourheilun menneen 2001 testaajana ohi yleisurheilun seurauksena Lahden MM-hiihtojen tapahtumista.
"Hiihdolle pahempi tappio kuin taloudelliset menetykset oli motivoitumisen väheneminen vapaaehtoiseen työhön. Oman pesän pitäminen puhtaana on kuitenkin ainoa linja, parempi kuin muiden mustamaalaaminen", hän korosti.
Pihlakoski siirtyy MM 2005:n toimitusjohtajaksi. Antidopingtoiminnasta tulee yksi kisojen strategisista alueista.