Entinen huippuhiihtäjä Janne Immonen paljasti Helsingin käräjäoikeudessa käyttäneensä urallaan sekä kasvu- että epo-hormonia. Immosesta tuli edesmenneen Mika Myllylän jälkeen toinen huippuhiihtäjä, joka on tämän sanonut ääneen.
Sen sijaan samassa oikeudenkäynnissä Immosen kanssa väärästä valasta puolentoista vuoden takaisessa STT-oikeudenkäynnissä syytettynä olevat entiset huippuhiihtäjät Harri Kivesniemi ja Jari Isometsä kiistävät edelleen käyttäneensä epo-hormonia urallaan.
Suomen maastohiihdon doping-sotkuja on setvitty kohta viisitoista vuotta, ja pakka on edelleen pahasti sekaisin. Hiihto- ja muun huippu-urheilun yllä valitsee hyvä veli -verkostoille ominainen vaikenemisen muuri. Se on johtanut siihen, että totuuden jyväsiä tulee tipoittain ja vasta sellaisissa tilanteissa, joissa valheelta putoaa pohja tyystin pois.
Hiihdon päävalmentajana dopingin käytön villeinä vuosina työskennellyt Kari-Pekka Kyrö on sanonut julkisuudessa, että dopingin käytöstä huippu-urheilussa on nähty vasta murusia. Jäävuoren huippu on paljastanut, mutta koko ongelman laajuus on vielä puhtaasti arvailujen varassa.
Kansalaisia doping-jupakka kyllästyttää, siksi kauan se on kestänyt. Immosen paljastus tässä tilanteessa tuntuu suorastaan isänmaalliselta teolta. Sen arvoa laskee hieman se, että ulostulo asiassa tuli toistakymmentä vuotta tapahtumien jälkeen ja melkoisessa pakkoraossa.
Urheilua rakastavalla kansalla on oikeus tietää totuus dopingista. Niin kauan kuin dopingin käytön laajuus paljastuu vain pala kerrallaan, epäilyt koskettavat niitäkin, jotka ovat koko soppaan osattomia. On jo korkea aika murtaa vaikenemisen muuri.