Maailman antidopingneuvosto Wada on julkaissut vuoden 2006 luettelonsa, jossa on määritelty urheilussa kielletyt lääkeaineet ja menetelmät. Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellisen johtajan Timo Seppälän mukaan olennaisia muutoksia nykyiseen ei ole.
Käytännössä merkittävimmät muutokset koskevat glukokortikosteroidien sallimista eräissä tapauksissa, muun muassa istukkahormonin kieltämistä vain miehiltä samoin kuin suonensisäisen nesteytyksen epäämistä kilpailun aikana.
Glukokortikosteroideja voidaan nyt käyttää vapaasti paikallisesti voiteina, tippoina tai suihkeina, kun aiemmin niitä sai käyttää vain ihovoiteina. Selvää näyttöä glukokortikosteroidien urheilusuorituksia parantavasta vaikutuksesta ei ole.
Yleisurheilun MM-kisoissa hälyn nostattanut suonensisäinen nesteytys kielletään kiistattomasti. Se on sallittua vain, jos riittävät lääketieteelliset edellytykset täyttyvät.
Suihkemuotoisten avaavien astmalääkkeiden käyttö sen sijaan helpottuu. Erivapaus niihin voidaan sallia myös muuhun kuin varsinaiseen astman hoitoon.
Timo Seppälä huomauttaa, että paperisota erillisluvan saamiseksi astmalääkettä käyttäville urheilijoille helpottuu, sillä suurin osa lääkkeitä käyttävistä ei ole astmaatikkoja.
Seppälä ei näe uusissa ohjeissa mitään "raflaavaa".
"Oikeastaan nämä muutokset ovat saaneet alkunsa siitä, mistä kansalliset antidopingtoimikunnat ovat purnanneet. Muutokset ovat nyt hyvin valvottavissa niin kuin niiden pitääkin olla."
Sen sijaan Seppälä haluaisi Wadan hakevan tehokkaammin niitä aineita, jotka urheilijoita eritoten auttavat. "Ne pitäisi kieltää ja niiden havaitsemiseksi pitäisi löytää menetelmät. Sitä Wada ei ole tehnyt. Tässä on kritiikin paikka."
Seppälä arvelee, että dopingvalvojien kannalta tilanne on melko hyvin hanskassa. Wadan pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi järjestelmä, jolla uudet dopingaineet saadaan luetteloiduiksi ja testatuiksi. Aikaa vievää ja kallista
Timo Seppälä toteaa, että todellista hyötyä aiheuttavien aineiden metsästäminen vaatii jonkin verran ammattitaitoa ja erittäin paljon aikaa.
"Pitäisi palkata innostunut nuori lääkäri, joka kävisi asiat lävitse. Hänen pitäisi omistautua lääkkeiden kehitystyöhön ja pystyä poimimaan olennaiset ja urheilulle vaaralliset menetelmät." Tätä ei Seppälän mukaan nyt tapahdu.
"Onhan se mahdollista, mutta työmäärä on iso ja sitä täytyy koko ajan päivittää. Rahaa kuluu. Uusia tutkimuksia ja uusia aineita vilahtelee minunkin eteeni kaiken aikaa, mutta niihin pitäisi pystyä perehtymään. Itselläni ei ole sellaiseen aikaa."
Urheilija ei voi tietää
Seppälä ei ole aiemmin myöntänyt, että uusia dopingaineita kehittelevät ja suunnittelevat olisivat niitä jahtaavia edellä. Mutta tätä nykyä hän hyväksyy tosiasiat.
"Tapaus Balco Yhdysvalloissa osoitti, että näin on."
Seppälä on sitä mieltä, ettei urheilija voi millään tietää, onko jostain aineesta hänelle hyötyä.
"Idea kiellettyjen aineiden käytöstä ei varmaankaan lähde urheilijasta. Hänelle voidaan väittää ja takoa päähän, että tämä on hyvä juttu, vaikka siitä ei olisikaan oikeasti mitään hyötyä. Tässä on se ongelma." Maailmassa ei ole Seppälän mielestä nyt yhtään maata, jossa tieten tahtoen yritettäisiin parantaa urheilijoiden suorituskykyä dopingilla. Kysymys voi olla puutteellisesta valvontajärjestelmästä, rahanpuutteesta tai vähäisten dopinglaboratorioiden määrästä. Ja urheilijoista, jotka eivät tiedä tarpeeksi.