Huippupyöräilyn kuolemantapauksilla on yhdet kasvot. Helmikuussa tapahtunut Marco Pantanin kuolema keräsi valtavan mediahuomion. Italialaisurheilijan traaginen tarina tunnetaan viimeistään kuoleman jälkeen ympäri maailmaa.
Pantani on kuitenkin vain yksi monista.
Viimeisen reilun vuoden sisällä kilpapyöräiljöitä on kuollut sydänkohtaukseen harva se kuukausi. Yhdessäkään tapauksessa ei ole löytynyt merkkejä dopinginsta. Tilastollinen piikki yhden lajin sisällä on silti merkittävä.
"Laji on raskas ja käy sydämelle, mutta onhan noin monta kuolemaa tilastollisesti todella paljon", Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä myöntää.
Seppälä ei ole pyöräilyn asiantuntija, mutta tietää jo virkansa puolesta lajin mustan maineen dopingasioissa.
"Ensinnäkin pyöräilyssä pyörivät valtavat rahat. Kyseessä on laji, jossa tarvitaan äärimmäisiä kestävyys- ja voimaominaisuuksia, joten monilla aineilla voi saavuttaa lisäetua. Lisäksi pyöräilyyn on jossain vaiheessa juurtunut kulttuuri, että keinoja ei kaihdeta", Seppälä listaa.
Pyöräilyn omaa suhtautumista lajinsa ilmiselvään ongelmaan on leimannut vähättely. Esimerkiksi kilpailukieltojen pituudet ovat olleet usein ihmeellisen lyhyitä. Edes vuoden 1998 Ranskan ympäriajon dopingskandaali ei lopulta poikinut kummoista ryhtiliikettä.
"Tuntuu, että sama meno vain jatkuu", Seppälä sanoo.
Seppälän mukaan mahdollisia pyöräilyyn liitettäviä aineita ovat kaikki, jotka parantavat kestävyyttä ja hapenottokykyä.
"Esimerkiksi Eposta on huhuttu pitkään. Voimapuolella kasvuhormoni on ongelmallinen, koska siihen ei ole vielä kunnon testejä. Anabolinen kasvuhormoni altistaa sydämen muutoksille. Sitten ovat vielä piristeet, joiden mukana voi tulla muun muassa rytmihäiriöitä."
Voiko Ranskan ympäriajon voittaa nykyaikana ilman dopingaineita?
"En halua vastata tuohon rehellisesti - enkä edes epärehellisesti", Seppälä hymähtää.
