Don Giovanni saa ensi-iltansa 8.9. klo 19 Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Esityksiä on yhteensä kymmenen.
W.A. Mozartin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähdään tänä syksynä usein maailman täydellisimmäksi oopperaksi tituleerattu Don Giovanni.
Harjoitukset ovat täydessä vauhdissa, ja iätön tarina vastuuntunnottomasta viettelijästä alkaa muotoutua.
Tällä kertaa tulkinnassa on lähdetty katsomaan maailmaa ja muita ihmisiä Don Giovannin silmin. Pelkkä hassunhauska epookkitarina naistenmiehestä ei työryhmälle riittänyt, vaan ajattomalla ilmaisulla haluttiin porautua pintaa syvemmälle. Samalla jokainen joutuu prosessissa katsomaan itseään peilistä.
"Olennaista on, että tällainen ilmiö kuin donjuanismi on elänyt kautta vuosisatojen. Miksi se elää - se on kiinnostava kysymys", pohtii oopperan ohjaaja Leena Salonen.
Naiset arkistossa
Vastustamattomalla hurmurilla riittää valloituksia. Jotta laskuissa pysyttäisiin edes jotenkin, pitää palvelija Leporello luetteloa: "Italiassa 640, Saksassa 231, 100 Ranskassa, Turkissa 91, mutta Espanjassa peräti 1 003!"
Ohjaaja teroittaa, että kyseessä ei todellakaan ole sormi pystyssä tehty feministinen ohjaus. Yhtä lailla ihmetellään naisarkiston tuhansia höyrähtäneitä.
"Miksi me naiset mennään aina siihen halpaan? Alkaa kiinnostaa, mikä on näiden miesten salaisuusÊ6; Onko se vaan viettelemisprosessi minkä nämä miehet tarvitsevat - aika psykopaattinen ilmiö."
Sopraano Johanna Rusanen on petetyn ja jätetyn Donna Elviran roolissaan armollisempi: "On kiehtovaa, että Don Giovanniin rakastuvat niin erilaiset naiset - ja kuinka he näkevät hänessä niin eri asioita. Säälittävinhän tässä on loppujen lopuksi Don Giovanni, kun hänelle ei riitä mikään."
Tuttu rooli
Baritoni Juha Kotilainen tekee oopperan nimiroolin nyt neljättä kertaa. Erityisellä puistatuksella hän muistelee vuosien takaista versiota, jossa Don Giovannista oli tehty feminiininen, kynsiään viilaileva olento.
Tällä kertaa ohjaus osuu onneksi paremmin yksiin hänen omien näkemystensä kanssa.
"Kyllä Don Giovannissa pitää olla särmää, ei mitään latteaa kaunolaulua. Nyt tunnistan itseäni siinä, mitä Don Giovannista tässä versiossa haetaan."
Johanna Rusanen esittää Elviraa ensimmäistä kertaa.
"Musiikki on taivaallisen kaunista ja se kuvastaa erittäin hyvin eri henkilöitä itseään. Yksi tämän oopperan kiehtovimmista ja haastavimmista asioista on sen kamarimusiikillisuus."
Vaikka ooppera peilaakin Don Giovannin sielunmaisemaa esineellistäen naisia, ei Rusasen esittämä Elvira suostu pelkäksi paperinukeksi. Vahvassakin naisessa on kuitenkin heikko kohta: "Jos Don Giovanni sanoisi yhdenkin kauniin sanan, hän lankeaisi taas saman tien."
Prosessi vuoropuhelua
Solistit kiittelevät ohjaajalta saamaansa vapautta luoda itsekin roolihahmoaan.
"Meillä on tiettyyn pisteeseen asti hyvin vapaat kädet näyttämöllä ja saa antaa ehdotuksia. Silloin tulee luonnollinen työprosessi ja pystyy seisomaan varmasti roolityönsä takana", kertoo Rusanen Kotilaisen nyökytellessä. Lopullinen kontrolli on toki ohjaajalla, mutta vuoropuhelua ja luottamusta korostaa myös Leena Salonen, kiitellen puolestaan vuolaasti yhteistyötä kapellimestari Dmitri Slobodenioukin kanssa.
Ja vielä viimeinen varoituksen sana oululaisille naisille: Don Kotilainen on saapunut kaupunkiin!
"Täällä on kyllä hyvännäköisiä naisia täällä Oulussa. Olen katsonut - siis hämmästyttävän paljon", hän myhäilee.
Muissa rooleissa Petri Antikainen, Anna-Maria Jurvelin, Hanna-Leena Haapamäki, Juhana Suninen, Pekka Leskelä ja Marko Nykänen. Orkesterina Oulu Sinfonia, oopperakuorona Tuiran kamarikuoro.