Seuraavista eduskuntavaaleista puhutaan jälleen kerran pääministerivaaleina, vaikka suomalaisessa järjestelmässä kansalaiset eivät valitsekaan pääministeriä suoraan.
Kolme suurinta puoluetta ovat nyt etukäteen ilmoittaneet pääministeriehdokkaansa. Kisa käydään keskustan Matti Vanhasen, SDP:n Eero Heinäluoman ja kokoomuksen Jyrki Kataisen kesken.
Taistelu pääministerin paikasta sähköistää vaaliasetelmaa. Kisasta saattaa muodostua myös uuvuttava, mikäli ehdokkaat eivät rohkene tai kykene haastamaan toisiaan. Voihan käydä jopa niin, että ensi keväänä kaipaamme viime vaalien rohkeaa haastajaa Anneli Jäätteemäkeä.
Puoluejohtajat virittelevät vaalisoitintaan jo ensi viikon keskiviikkona. Puoluejohtajat kohtaavat Suomi Areena -tapahtuman vaaliväittelyssä, joka järjestetään Porin Jazzien liepeillä.
Pääministeriksi sattumalta tullut Vanhanen on nyt huikean suosittu. Ilta-Sanomien Suomen Gallupilla teettämän mittauksen mukaan 52 prosenttia vastaajista haluaisi Vanhasen jatkavan pääministerinä. Kataisen takana oli vain 15 ja Heinäluoman 12 prosenttia.
Jätteenmäki kykeni neljä vuotta sitten aivan toisella tavalla haastamaan Paavo Lipposen. Molemmat olivat eri mittauksissa aika tasavahvoja pääministeriehdokkaita.
Tuoreet mittaukset kohottavat keskustalaisten itsetuntoa. Presidentinvaalien jälkeinen kriisitunnelma on keskustassa pyyhkäisty taka-alalle. SDP:ssä tilanne ei ole yhtä auvoinen. Kovia paineita kasaantuu vuoden verran SDP:tä rautaisella otteella johtaneen Eero Heinäluoman leveille harteille.
Heinäluoman imago on Ilta-Sanomien tilaaman mittauksen mukaan huonoin kolmesta puheenjohtajasta. Hän on leimautunut etäiseksi poliittiseksi peluriksi. Heinäluoma joutuu tekemään ihmetemppuja, että ihmisten silmistä karisee mielikuva Itse Valtiaiden roolihahmosta, Don Eerosta.
SDP:stä tihkuneiden tietojen mukaan tv-satiirin kuva Heinäluomasta vastaa pitkälle todellisuutta. Monet demaripoliitikot kaipaavat kaiholla Paavo Lipposta, joka keskittyi suuriin linjoihin ja luotti ministereidensä hoitavan tonttinsa eikä sortunut pikkunäpertelyyn.
Kansalaiset mieltävät Heinäluoman hyvinvointiyhteiskunnan puolustajiksi. Tämä Heinäluoman vahva ominaisuus joutuu lähiaikoina koetukselle, kun hän valtiovarainministerinä kasaa kokoon ensimmäistä valtion budjettiesitystään.
Demarijohtajan ja rahakirstun roolien yhdistäminen on haastava tehtävä. Perinteisesti demariäänestäjät ovat odottaneet valtion budjetista uutta jaettavaa. Pystyykö Heinäluoma vakuuttamaan toverinsa, että tiukalla budjettilinjalla puolustetaan hyvinvointiyhteiskuntaa? Vai pistääkö Heinäluoma ranttaliksi tekemällä vanhan ajan vaalibudjetin?
Se on ainakin selvää, että toverit kaipaavat Heinäluomalta muitakin kuin Don Eeron tyylisiä näyttöjä. Harmaa näyttää olevan yllättäen valttia.