Pari vuotta sitten NHL voi niin pahoin, että koko kausi 2004-2005 jäi pelaamatta. Omistajat ja pelaajat joutuivat pitkissä ja raastavissa työsopimusneuvotteluissa tilanteeseen, johon ei löytynyt ratkaisua.
Heinäkuun 22. päivänä 2005 pakkosynnytettiin uusi työehtosopimus, jonka muun muassa piti tasoittaa voimasuhteita ja saada palkkamenot kuriin. Avainsana oli palkkakatto, joka onkin sirotellut huippupelaajia tasaisesti ympäri mannerta.
Robin Hood -henki on toiminut, ja entisistä sopimuksista leikattu 24 prosentin palkanalennus on leikannut rikkailta rahaa. Liigan supertähdet, kuten Jaromir Jagr, Nicklas Lidström, Peter Forsberg ansaitsivat vielä 3-4 vuotta sitten yhdessä kaudessa 10-11 miljoonaa dollaria, kun he nyt asettuvat 5,75 - 8,36 miljoonaan dollarin haitariin. Aikaisemmin minimipalkka oli 250 000 - 300 000 dollaria, kun se nyt on 450 000 dollaria.
Pelaajien palkat molemmissa päissä ovat kuitenkin nousussa. Viime kaudella yli viisi miljoonaa ansaitsevia oli yhteensä 28, kun heitä nyt on 44. Viime kaudella liigan noin 750 pelaajasta 128 ansaitsi alle 500 000 dollaria. Nyt heitä on enää 98.
Nykysysteemillä jokainen joukkue jakaa 50-60 prosenttia palkkabudjetistaan viidelle parhaalle pelaajalleen ja yleensä pitkillä sopimuksilla, minkä jälkeen loput tappelevat jämäkassasta. Näin ollen nelosketjun työmiehet ovat poikkeuksetta noin 500 000 dollarin pelaajia.
Palkkakatto
44 miljoonaa
NHL:ssä on 30 joukkuetta. Ennen työsulkua rikkaat - kuten NY Rangers ja Detroit - maksoivat pelaajille yhteensä 60-80 miljoonaa dollaria palkkaa, mutta köyhät - kuten Columbus ja Nashville - 25-30 miljoonaa.
Nyt palkkakatto on 44 miljoonaa, ja joukkueista vain viisi kokeilee menestystä alle 40 miljoonan budjetilla.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että kotoisen SM-liigan 14 joukkueen yhteinen palkkabudjetti on 23 miljoonaa euroa eli noin 29 miöjoonaa dollaria.
NHL:ssä pienetkin ovat kasvamassa suuriksi. Nyt yksikään joukkue ei maksa palkkaa alle 30 miljoonaa, ja pelaajabudjetin alarivillä istuvat Pittsburgh (33 milj.) ja Washington (31 milj.) ovat siellä vain siksi, että tähtipelaajat Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin (Pittsburgh) sekä Aleksander Ovechkin (Washington) joutuvat pelaamaan tulokaskaton alla.
Samaan tapaan yksikään joukkue ei ole parempi kuin aikaisemmat kärkijoukkueet, mutta peräpään tiimit pystyvät haastamaan suurempiaan. Columbuksella on Sergei Fedorov ja Adam Foote, San Josella Joe Thornton, Anaheimilla Chris Pronger ja Scott Niedermayer - pelaajia, jotka takavuosina olisivat ajautuneet New Yorkiin tai Los Angelesiin.
Rahalla ei
saa kaikkea
Toisaalta raha ei tee autuaaksi. NY Rangers oli seitsemän vuotta ulkona pudotuspeleistä, vaikka sillä oli riveissään Jagr, Pavel Bure, Mark Messier ja Brian Leetch. Finaaleissa sen sijaan olivat Buffalo, Anaheim, Calgary...
Onko tasapäistäminen lopulta etu vai haitta? Onko menestyksen rankaiseminen tai kyvyttömyyden palkitseminen taloudellisessa mielessä oikein?
Joka tapauksessa suurilla omistajilla menee nykyään entistä paremmin. Esimerkiksi Philadelphia Flyers, NY Rangers ja Colorado Avalanche tekevät 30-40 miljoonaa dollaria enemmän voittoa kuin aikaisemmin.
Toiset tekevät miljoona voittoja, toiset ottavat takkiin - kuten ennenkin. NY Islandersin yhtälö on mahdoton. Ennen työsulkua se teki tappiota kymmenen miljoonaa per kausi, mutta työsulun aikana enää viisi miljoonaa...
Nuoret supertähdet
"palkkakuopassa"
Kuka pelaajista saa liikaa liksaa, kuka taas liian vähän. Itse sopimusneuvottelu on erittäin monimutkainen prosessi, jossa on paljon liikkuvia osia. Yksinkertaisesti sanottuna kysymys on summasta ja sen pituudesta, mutta kaikkia reunaehtoja säestää valtava eri pykälien sekamelska.
Crosby ja Ovechkin ovat NHL:n kymmenen - kenties viiden - parhaan pelaajan joukossa, mutta ansaitsevat kaikkine bonuksineen noin 3,5 miljoonaa dollaria. Varsinainen palkka on vain hieman yli miljoonan.
He eivät voi tienata enempää, koska säännöt näin sanovat. Kun pelaaja vanhenee, hänen oikeutensa kasvavat, ja palkat nousevat kummasti.
Kolminkertainen Stanley cupin voittaja, New Jerseyn maalivahti Martin Brodeur teki hiljattain kuuden vuoden ja 41 miljoonan dollarin sopimuksen. Monien mielestä hän on myynyt itsensä alihintaan, koska hänen pitäisi olla 7,8 miljoonan arvoinen, ja pitkän sopimuksen keskiarvo on vain 5,2 miljoonaa.
Brodeur on nyt 34-vuotias. Mutta Brodeurin sopimus on kuuden vuoden mittainen eli mies on nelikymppisenä kaikella todennäköisyydellä ylipalkattu.
Myös Kiprusoff saa
liian vähän - nyt
Calgaryn suomalaisvahti Miikka Kiprusoff teki vuosi sitten kolmevuotisen kymmenen miljoonan taalan sopimuksen. Kauden jälkeen hänet arvioitiin liigan parhaaksi maalivahdiksi, ja nyt hän on alipalkattu.
Jos hän olisi ollut viime kesänä ns. agentti, suomalaisvahti olisi helposti saanut 6-7 miljoonan dollarin monivuotisen sopimuksen. Tämä uusi jättisopimus kuitenkin tulee ennen pitkää ja toteutuu ennen kautta 2008-2009.
Jokaisessa tehdyssä sopimuksessa on joku logiikka takanaan, mutta mitä logiikkaa on siinä, että NY Islanders solmi maalivahti Rick DiPietron kanssa 15 vuoden 67,5 miljoonan dollarin sopimuksen?
Ei mitään.