Matti Vanhasen mukaan sotilaallinen liittoutumattomuus kuvaa vain Suomen puolustuspoliittista ratkaisua. Ulkopolitiikassa olemme länteen liittoutuneita.
Pääministeri Matti Vanhanen käytti sanomalehti Kalevan turvallisuuspoliittisessa seminaarissa tiistaina Oulussa poikkeuksellisen vahvan puheenvuoron, jossa hän linjasi kantaansa useisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tämän hetken kuumiin kysymyksiin. Vanhanen halusi selvästi torjua syytökset, joiden mukaan Suomen politiikalta puuttuu tätä nykyä suunta.
Pääministerin mukaan monimuotoisessa maailmassa on vain niin, että doktriinit, oppilauselmat, eivät enää tätä hetkeä selitä. Siksi Suomen politiikan määritteleminen lyhyin iskulausein ei enää ole mielekästä. Viime aikojen vaatimukset selkeistä linjauksesta perustuvat Vanhasen mielestä tuskaan, jota moni kokee maailmanselityksen puuttuessa.
Kun hallitusta on arvosteltu liittoutumattomuuteen jämähtämisestä, Vanhanen käänsi näin syytösten terän näppärästi arvostelijoiden suuntaan: nämä ovatkin niitä, jotka näyttävät kaipaavan takaisin yksinkertaisten totuuksien politiikkaan.
Silti Vanhanenkin näki tarpeelliseksi määritellä ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruskäsitteistöä. Hän selvensi muun muassa sitä, mitä turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoonkin sisällytetty sotilaallisen liittoutumattomuuden käsite tarkoittaa. Vanhanen sanoi painokkaasti, ettei termi kuvaa Suomen ulkopoliittista linjaa vaan ainoastaan puolustusratkaisuamme.
Ulkopolitiikassa Suomi on Vanhasen mukaan sen sijaan kaikkea muuta kuin liittoutumaton. Hän sanoi yksiselitteisen selkeästi, että Suomi on EU-jäsenyyden kautta tiiviissä poliittisessa liitossa läntisen maailman ja transatlanttisen yhteisön kanssa. Näillä lauseilla pääministeri tuli samalla tiivistäneeksi sen muutoksen, jonka Suomen ulkopolitiikka on puolentoista vuosikymmenen aikana kokenut ilman, että sitä olisi sanottu ääneen yhtä selkeästi.
EU:n tulevista nopean toiminnan joukoista Vanhanen esitti kannan, joka poikkeaa ilmiselvästi presidentti Tarja Halosen näkemyksestä. Halonen on suhtautunut nihkeästi ajatukseen, että suomalaiset rauhanturvaajat voisivat osallistua myös operaatioihin, joihin YK ei ole antanut valtuutusta. Vanhasen mukaan taas on kuviteltavissa tilanteita, joissa "välttämätön ja moraalisesti oikea" operaatio ei valtuutusta YK:lta saa.
Pääministerin mielestä on tästä syystä tärkeää, että rauhanturvalaki sallisi YK:n ja Etyjin ohella myös EU:n mandaatin joukkojen lähettämiselle. Toisena mahdollisuutena hän piti tapauskohtaisia erillislakeja mutta huomautti niiden jättävän sijaa viivyttelylle. Vaikka Vanhanen diplomaattisesti sanoi, että vaihtoehtoja on hyvä pohtia alkavassa selvitystyössä, tuli hänen oma kantansa selvästi näkyviin, eikä se taida olla sama kuin presidentin.
Vanhanen otti kantaa myös Pohjois-Suomen turvallisuuteen. Kun kylmän sodan oloissa alueella oli erityinen asema puolustussuunnitelmissa, tilanne on Vanhasen mukaan tänä päivänä erilainen: vastaavanlaista sotilaallista jännitystä ei enää ole vaan pohjoista koskevat samat uhat kuin muutakin Suomea.
Vanhanen korosti myös, kuinka tärkeää Suomen on olla mukana terrorismin vastaisessa rintamassa. Nämäkin linjaukset osoittavat, kuinka voimakkaasti Suomi hakee uutta suuntaa. Vanhasta on epäilty ulkopolitiikan impivaaralaiseksi, mutta ainakin Oulun puheen perusteella asia on juuri päin vastoin. Hän suuntautuu vahvasti kansainvälisyyteen.