Pohjoisten jokien villilohikannat saavat omat sukupuunsa. Dna-tutkimuksella rakennetaan geneettinen kartta, jonka avulla voidaan selvittää merivaelluksella olevien lohien kotijoki. Norjan Tromssasta Venäjän Petshorajoelle ulottuvalla vyöhykkeellä on ainakin 150 eri lohikantaa, joiden suojelutarpeet aiotaan vastaisuudessa tukea kalan synnyinsijan paljastavaan tutkimukseen.
"Norjan, Suomen ja Venäjän yhteinen tutkimus tuo aivan uudenlaisen työkalun kalastuksen säätelyyn. Menetelmä paljastaa tarkoin jokaisen kalan eli sen, mistä se on pois. Tarkkuus on 95-97-prosentin luokkaa", vakuuttaa hanketta pohjustava lohitutkija Eero Niemelä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta virkavapaalla oleva lohitohtori työskentelee tällä haavaa Norjassa Finnmarkin lääninhallituksen ympäristöosastolla.
"Kun saamme kasaan luotettavat tiedot koko tuhansien kilometrien pituiselta rannikolta, niin tiedämme, minkä jokien kantoihin kohdistuu merellä ja vuonojen suilla liian voimakas pyyntipaine. Sen jälkeen kalastusta voidaan säädellä ajallisesti ja alueellisesti niin, että etenkin huonosti voivien kantojen lohilla on paremmat mahdollisuudet nousta kotijokiinsa kudulle."
Norjalaisten arvioiden mukaan esimerkiksi Tenon lohta pyydetään todella paljon Finnmarkin rannikolla, jossa sen osuus kokonaissaaliista on jopa yli puolet. Etenkin eräät Tenon latvajokien kannat näyttävät voivan pahoin. Erityisen surkeasti on käynyt suurikokoista lohta tuottaneelle Utsjoen kannalle, joka lienee kuollut sukupuuttoon.
Tarkat tiedot lohen liikkeistä
Pelkistäen hankkeen ideana on saada tarkat tiedot lohien liikkumisesta sekä ajallisesti että alueellisesti. Nyt nuo tiedot perustuvat enemmänkin tuntemuksiin.
Ammattikalastajien mereltä keräämien näytteiden perusteella selvitetään dna-tutkimuksella, minkä jokien lohista saalis koostuu. Hankkeeseen valjastetut kalastajat saalistavat näytteitä myös kesä-heinäkuuhun painottuvan varsinaisen pyyntikauden ulkopuolella.
Useamman vuoden jatkuvan palapelin on määrä rakentua kuvaksi, joka kertoo, missä ja milloin kalastusta on syytä rajoittaa nykyistä tehokkaammin.
Pohjaksi hanke tarvitsee geneettisen kartan, johon vertaamalla mereltä saadut saalisnäytteet paljastavat lohen alkuperän. Eri lohikantojen geenimateriaalia poimitaan karttaa varten muun muassa vanhoista suomuista, joita on kerätty talteen useiden vuosikymmenien ajan. Myös jokipoikaset ovat hyvä lähde.
Niemelän mukaan jo noin neljännes kartasta on valmis, vaikka varsinainen tutkimus on vasta lähtökuopissa. Erityisen hyvin tunnetaan Tenojoki, jonka lohikantojen paljous on poikkeuksellisen suuri.
"Tenossa ja sen sivujoissa on yli 30 erillistä lohikantaa, kun Norjan vuonoihin laskevissa joissa niitä on yleensä vain yksi. Finnmarkissa sekä Tromssassa on kaikkiaan kuutisenkymmentä kantaa ja Kuolan alueella suunnilleen saman verran."