Nykyisin DNA eristetään rikoksesta epäillyn syljestä, joka on otettu pumpulitikun avulla posken limakalvolta. Aiemmin eristys tehtiin verestä.
Yhdestä näytteestä suoritetaan aina kaksi toisistaan riippumatonta määritystä luotettavuuden lisäämiseksi. Nykylainsäädännön mukaan näyte DNA:n eristämiseksi voidaan ottaa henkilöstä, jota epäillään rikoksesta, josta saa vankeutta vähintään kuusi kuukautta.
Poikkeuksellisesti näytteenotto voidaan kohdistaa myös henkilöön, jota ei ole suoraan kytketty rikokseen. Näyte otetaan vain, jos sillä on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle.
Tällöin tutkittavan rikoksen on oltava sitä luokkaa, että siitä tulisi vähintään neljä vuotta vankeutta. Käytännössä tällaista menettelyä voidaan käyttää törkeiden väkivalta- ja seksuaalirikosten yhteydessä.
Rikoksesta epäillyn DNA-tunniste päätyy poliisin rekisteriin, jos rikoksesta on säädetty vähintään puoli vuotta vankeutta. DNA-tutkimukset ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi työkaluiksi sarjarikosten ja aiemmin selvittämättä jääneiden juttujen ratkaisemisessa.
Viime vuonna tekijä löydettiin 750 selvittämättä jääneelle rikokselle, vaikka rekisterissä oli vain 7 000 henkilön DNA-tiedot. Rekisteri kasvaa kuitenkin nopeaan tahtiin.
Pullonkaulaksi on osoittautunut DNA-tutkimusten ruuhkautuminen. Yhä useamman rikoksen yhteydessä tehdään DNA-tutkintapyyntö.
Tulosten saaminen kesti viime vuonna keskimäärin jopa kahdeksan kuukautta. Väkivaltarikoksissa sen sijaan tulokset saatiin välittömästi.