Depeche Mode Baar,
Nunne 4 (baari I),
Voorimehe 4 (baari II),
Tallinna, Viro,
http://depechemode.ee
Raatihuoneentorin sivukujalla loistaa punainen kyltti, jossa on valkoinen ruusu. Ruusu on kaikille Depeche Mode -faneille tuttu, Violator-klassikkoalbumin kannesta lainattu. Ruusujen johdattelemana astun portaat kellariin. Siellä soi Shake the Disease, DM:n hittisingle 25 vuoden takaa.
Taulutelevisiossa laulava Martin Gore näyttää valtavassa blondatussa tötterössään huvittavalta. Olen saapunut DM-taivaaseen, baariin, jossa ei soi kuin Depeche Mode.
Baari sai alkunsa, kun kaksi aktiivista DM-fania, Härmo Liiv ja Dan Buinenko, perustivat paikan fanclubin kokoontumispaikaksi. Pitkään DM Baar pysyi piilossa vanhan kaupungin uumenissa lähinnä 150-jäsenistä fanclubia palvellen. Maine kuitenkin kiiri, ja faneja ympäri maailmaa valui paikalle.
Sitten elokuussa 2001 Buinenkon hämmästykseksi, ilman mitään ennakkovaroitusta, paikalle marssi itse Depeche Mode. Raitistunut laulaja Dave Gahan tosin oli korvattu bändin visuaalisesta puolesta vastaavalla valokuvaaja Anton Corbjinilla.
"He tulevat aina Viron keikan jälkeen tänne, yleensä puolilta öin, ja ovat aamuun saakka", sanoo baaria nykyään yksin pyörittävä 31-vuotias Buinenko.
Vuonna 1980 perustettu DM nappasi nimensä ranskalaisesta muotilehdestä Dépêche mode - vapaasti suomennettuna muodin jouduttajat. Konemusiikin edelläkävijästä onkin tullut ajaton instituutio, joka on aina muodissa taaten todennäköisesti myös baarille pitkän elinkaaren.
Virossa käy vuosittain noin viisi miljoonaa turistia, joita baarin asiakkaista onkin noin 70-80 prosenttia. "Eniten asiakkaita tulee Suomesta ja Ruotsista, Saksasta, Venäjältä ja Amerikasta", Buinenko kertoo.
Taustalla pyörii nyt yläasteen diskosta tuttu Everything Counts, joka tuo elävästi mieleeni vuoden 1984. Videolla laulava parikymppinen Gahan näyttää (vielä) niin viattomalta teinipojalta.
Joka viikonloppu edelleen baarissa työskentelevä Buinenko ei ole vuosien saatossa DM:n musiikkiin kyllästynyt, vaan hän esittelee tosifanin innokkuudella baarin DM-kokoelmaa. Buinenko pyrkii aina toteuttamaan asiakkaiden biisitoiveet, vaikkei yleensä erikoisuuksia soitakaan.
"Ihmiset haluavat kuulla ne oikeat versiot, eniten vanhoja hittejä 80-90-luvun vaihteesta", hän kertoo. Tilausta siivittämään voi tilata myös samannimisen juoman. Drinkkilistasta löytyy kymmenittäin DM:n biisien mukaan nimettyjä paukkuja.
Kaksi vuotta sitten avattiin parin korttelin päähän toinen DM Baar. Siellä voi iltaisin kuulla muutakin musiikkia, kuten drum´n´bass-teemailtoina. Buinenkolla on aikomus avata DM Baar myös Ibizalle. Helsinkiin suunnitellun baarin perustaminen oli erittäin pitkällä, mutta laman myötä hanke toistaiseksi kariutui. Tarkoitus on saada omat DM-temppelit niin ikään Tampereelle ja Turkuun.
"Käynnistäminen vaatii paljon työtä, koska alussa minun täytyy olla paljon paikalla", kertoo sujuvasti Suomea puhuva Buinenko. Myös sopivien työntekijöiden löytyminen voi yksipuolisen musiikin vuoksi olla vaikeaa.
Hm, vaikka nyt fiilis onkin viihtyisästi DM-rekvisiitalla koristellun kellarin katossa, ei tätä ehkä viikkotolkulla jaksaisi. Mutta silloin tällöin rautaisannos DM:a toimisi Suomessakin, mietin, kun ruudusta alkaa pyörimään lempivideoni Enjoy the Silence.
Buinenko ottaakin vakavasti vastaan vinkkini DM Baarin saamisesta piakkoin myös Ouluun.