Reinilän talon kunnostuksen on arvioitu maksavan noin 1,2 miljoonaa euroa. Hintaa on pidetty kovana ja moni on myös kysynyt, olisiko näin rankka ja perusteellinen remontti todella tarpeen. Muun muassa korjausrakentamisen ja rakennussuojelun yliassistentti, tekniikan tohtori Anu Soikkeli Oulun yliopistosta on sitä mieltä, että vähempikin riittäisi.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden vanhojen rakennusten yleisin ongelma on juuri ylikorjaaminen. "Vanhalla rakennuksella on kolme selkeää tuhoutumistapaa: purkaminen, lahoaminen paikoilleen ja ylikorjaaminen. "
Soikkeli perustaa kantansa omaan väitöstutkimukseensa, jossa käytiin läpi 550 vanhaa pappilaa. Niistä kolmasosan sisätilat oli korjattu pilalle. Useimmat olivat ulkopäin kärsineet korjauksissa ja joka kymmenennessä ulkoasu oli tärvätty täysin korjaamalla.
Suurimmat pappilat olivat kooltaan kutakuinkin Reinilän luokkaa. Niiden korjauskustannukset vaihtelivat 100 000 ja 10 miljoonan vanhan markan välillä riippuen siitä, mitä tavoitteita korjaukselle oli asetettu.
"Ylikorjaaminen ja jopa uudelleen rakentaminen johtaa vanhaa jäljittelevään Disneyland-arkkitehtuuriin; luodaan rakennus, jota ei koskaan ole ollut olemassa ja tavoitellaan uudisrakentamisen tasoa. Vanhaa muotokieltä arvostetaan ja pidetään kauniina, mutta materiaalilta vaaditaan mittatarkkuutta ja uuden kiiltävää pintaa."
Soikkeli ihmettelee myös sitä, että korjaushankkeissa hyvin harvoin harkitaan korjausten jaksottamista usealle vuodelle, jolloin kustannukset jakautuisivat tasaisemmin. "Kaikkea ei ole pakko tehdä heti."
Reinilän kunto mainettaan parempi
Soikkeli on tutustunut Reinilän talon kuntoarvioon ja sen perusteella itse asiassa pitää rakennusta yllättävänkin hyväkuntoisena. Esimerkiksi alapohjan ryömintätila oli todettu kuivaksi ja terveeksi. "Tämä yleensä kielii, etteivät rakennuksen ongelmat voi olla hirveän suuria."
Puurakennuksessa on se hyvä puoli, että vauriot ovat yleensä paikallisia ja myös paikallisesti korjattavissa. "Omissa suunnittelukohteissani olen törmännyt vuotavien vesijohtojen aiheuttamiin hyvinkin laajoihin vaurioihin, joiden korjauskustannukset ovat jääneet vanhoissa suurissakin rakennuksissa muutamiin kymppitonneihin vanhoissa markoissa."
Reinilästä tehty kuntoarvio on Soikkelin mukaan hyvä ja perusteellinen, mutta paksumpi kuin kuntoarviot yleensä. "Maallikko voi helposti saada käsityksen, että koko rakennus vaatii niin perusteellisia korjauksia, ettei korjaaminen kannata. Kaikki pienetkin vauriot on lueteltu ja lopulta tuntuu, ettei siellä muuta olekaan kuin vaurioita."
Kohtuutonta omistajille
Reinilän talo Oulussa ansaitsee Soikkelin mielestä ehdottomasti tulla suojelluksi, mutta on moraalisesti epäreilua rangaista sen omistajia vanhan rakennuksen säilyttämisestä ja sysätä kustannukset heidän maksettavikseen.
Reinilän tapauksessa omistaja ei ole käyttänyt hyväkseen taloudellisen hyödyn maksimointia myymällä rakennusta aikoinaan rakennusliikkeelle, joka olisi pykännyt tilalle kerrostalon. Kaupungin kaavoituspolitiikan rohkaisemina monet muut sen sijaan löivät kaupoilla rahoiksi, huomauttaa Soikkeli.
Reinilän korjausaikataulu kannattaisi Soikkelin mielestä venyttää esimerkiksi 10 vuoteen. Mutta oli se mikä tahansa, ensimmäisenä työlistalla on lisävaurioitumisen estäminen. Käytännössä se tarkoittaisi kattotöitä. Niiden hinta taas riippuu siitä, mihin materiaaliin päädytään ja joudutaanko aluskate uusimaan. "Ullakon rakenteet ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja hirret ehjiä."
Soikkeli muistuttaa, että todellinen rakennussuojelu lähtee tahdosta. "Jos on tahtoa, oli se sitten kunnalla tai nykyisellä omistajalla, asiat voidaan viedä päätöksin eteenpäin. Jos tahtoa puuttuu, on aika vähän tehtävissä."
"Jos tällainen rakennus pääsee lopullisesti rappeutumaan tai puretaan, se on mennyttä. Vaikka rahatilanne kymmenen vuoden päästä olisi toinen, ei kerran tuhottuja arvoja saada enää takaisin."