jouko.vuorjoki@kaleva.fi
Kisojen direktoraatti joutui myöhään sunnuntai-iltana visaisen tehtävän eteen pohtimaan Aleksandr Ovetshkinin taklauksen syvintä olemusta: oliko se tahallinen vai tahaton, ja pitääkö venäläispelaajan saada lisärangaistus.
Taklaus oli tavallaan puhdas, mutta se oli samalla myös rujo ja raukkamainen. Onko se lajin etu, että pelaaja saa lievän aivotärähdyksen sääntöjen mukaisesta taklauksesta?
Valistunut veikkaus on se, että venäläistähti on mukana kun joukkue kohtaa maanantaina Ruotsin.
Jos kyseessä olisi joku Mr. Nobody pienestä kiekkomaasta, sanktio voisi olla realistinen. Mutta NHL ja kansainvälinen jääkiekkoliitto hierovat parhaillaan uutta siirtokorvauksiin liittyvää sopimusta, jossa juuri Venäjä on ollut se vaikein neuvottelukumppani.
Ja Venäjää ei totisesti pidä nyt suututtaa.
1980-luvun Izvestija-turnaukset olivat havahduttavia kokemuksia. Täyteen pakattu legendaarinen Lushniki-halli eli tilanteissa mukana suurella tunteella ja intohimolla. Puupenkeillä istui 100-prosenttisesti tummiin pukeutunut neuvostoyleisö, joka erätauolla jonotti kiltisti yhtä ainoaa myytävää myyntiartikkelia; jäätelötötteröä.
Jono saattoi olla kymmenienkin metrien mittainen ja kiemurrella kuin käärme, mutta kukaan ei etuillut, eikä kenelläkään ollut kiire.
Neuvostoliitto mureni 1991, maan nimi on nyt Venäjä, paljon on muuttunut, mutta paljon on aikaa entistäkin.
Hodynka-areena on yksi värikkäimmistä areenoista ikinä, joka penkeistä löytyy kaikki sateenkaaren värit ja vähän enemmänkin. Kun Venäjä pelaa, veli-venäläinen on hetkessä koko ajan läsnä ja antaa aplodit joka ikisestä hyvästä suorituksesta - aivan niin kuin kauan sitten.
Siinä olisi oululaiselle liigatason katsojalle esimerkki otettavaksi.
Vaikka venäläiskatsoja pukeutuu nykyään fanipaitoihin ja heiluttelee Venäjän lippua, jonottamisen pelinsääntöjä hän ei ole unohtunut. Erätauolla limsat, nakkisämpylät ja leivokset saadaan ostetuksi hallitussa järjestyksessä.
Siinäkin olisi oululaiselle liigatason katsojalle esimerkki otettavaksi.
Katsomoa kuvaava kamera etsii kohteita ja pyytää pareja suutelemaan toisiaan. Oulussa yksi kymmenestä antaa vienon pusun, ja loput punastelevat.
Hodynka-areenalla pussaamaan ei tarvitse houkutella. Kielisuudelma kestää niin pitkään, että nyt on katsojan vuoro punastella.
Oppimista oululaisille...? Hmmm...
Lippujen hinnoittelussa venäläisillä on kuitenkin pallo hukassa. Kun liput alku- ja jatkosarjan otteluissa ovat maksaneet 13-90 euroa, se ei voi olla näkymättä kisaturistien määrässä. Finaalissa areenalle sisään pääsee 100-200 eurolla.
Esimerkiksi kolme vuotta sitten Tshekin MM-kisoissa kisaisännät myivät halvempia paketteja Latviaan, koska tiesivät maan palkkatason. Ja miten kävi: Prahan kadut pullistelivat Latvian värejä.