Kymmenenkin tuhannen ihmisen nimikirjoitus on Euroopan unionissa kuin hyttysen ininää, mutta paikallistasolla se on tärkeä asia, kuhmolainen Leo Väisänen sanoo. Väisänen aloitti nimien keruun Kainuusta ja muualta itärajalta koottavaan adressiin, jolla vaaditaan kansallista päätösvaltaa petoasioissa.
Tuleville europarlamentaarikoille luovutettavan petoadressin tavoitteena on saada väljennystä EU:n suurpetopolitiikkaan. Nyt suurpedot kuuluvat luontodirektiivin liitteeseen 4, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Ne haluttaisiin siirtää liitteeseen 5, joka mahdollistaa kansallisen harkinnan suojelussa. Suomessa poronhoitoalueella voidaan soveltaa liitettä 5. Kainuusta Hyrynsalmi ja Suomussalmi ovat poronhoitoaluetta.
"Liite 5 ei tarkoita sitä, ettei petoja suojeltaisi. Mutta petoasiat olisivat Suomen viranomaisten päätettävissä ja ihmiset suurin piirtein tyytyväisiä. Yhteiskuntapoliittiselta kannalta se on pieni asia. Siksi tuntuukin uskomattomalta, kuinka paljon energiaa petoasioihin riittää EU-tasolla, ja että siellä viitsitään paimentaa tällaisia juttuja", Väisänen ihmettelee.
Itärajaa ei otettu huomioon
Luontodirektiivi oli voimassa jo kun Suomi liittyi unioniin. Leo Väisänen arvelee, ettei Suomen neuvottelijoilla riittänyt paukkuja paneutua petokysymyksiin, maatalouspolitiikka oli tärkeintä.
"Ei osattu ottaa tarpeeksi huomioon pitkää rajaa Venäjää vastaan. Siellä laajoilla asumattomilla alueilla on suurpetoja ja niitä siirtyy Suomeen."
Kainuusta on lähetetty komissiolle useita kanteluita suurpetojen takia, mutta laihoin tuloksin. On vedottu taloudellisiin syihin poronhoidon osalta ja sosiaalisiin tekijöihin, kuten pelkoon omien lasten puolesta.
"Komissio vaatii tiukkaa suojelua, ei siellä paina jos täällä joku sanoo pelkäävänsä päästää lapsia ulos leikkimään. Vähintäänkin vastaus on, ettei komission toimivalta riitä tutkimaan asiaa."
Direktiiviä tuskin avataan
Maa- ja metsätalousministeriön apulaisosastopäällikkö Christian Krogell ei usko, että direktiivimuutos onnistuisi. Asiat olisi pitänyt hoitaa kotiin jo jäsenyysneuvotteluissa. Komissio tuskin alkaa muuttamaan direktiiviä, ja vaikka alkaisikin, aikaa kuluisi. Esimerkiksi variksen siirtäminen suojeltujen lajien listalta metsästettävien listalle vei kahdeksan vuotta.
Nimilistojen keruu osoittaa Krogellin mielestä, etteivät direktiivin tiukat vaatimukset petojen täyssuojelusta sovi Suomen oloihin. Ne sopivat maihin, joissa on kaksi tai kolme sutta.
EU:n komissio on ainakin kaksi vuotta keskustellut petodirektiivin väljemmästä tulkinnasta. Itse direktiiviä ei avata, mutta suojelupykäliä voisi kansallisesti tulkita avarammin. Mutta samalla kun komissio puhuu väljemmästä tulkinnasta, se kiristää valvontaa, eli toiminta ei ole linjassa puheiden kanssa.
Komissio hukkuu petovalituksiin
Lievennys petodirektiivin tulkintaa voi löytyä unionin laajenemisesta. Vappuna unioniin liittyy uusia jäsenmaita, joissa petoja on enemmän kuin EU:n ydinmaissa. Uudet EU-maat ovat samassa veneessä Suomen kanssa.
Jos tiukkaa suojeluvaatimusta aletaan soveltaa uusissa jäsenmaissakin, komissio hukkuu pian petoasioihin, sillä tapauksia tulee niin paljon, Krogell arvioi.
"Tavoite on luoda yhteistyömahdollisuuksia uusien jäsenmaiden kanssa. Kun lyöttäydytään yhteen uusien jäsenmaiden kanssa ja löydetään yhteisiä linjoja, saadaan keskustelua aikaan."
Pohjamo karsisi susikantaa
Europarlamentaarikko Samuli Pohjamon (kesk) mielestä ylisuuriksi kasvaneisiin suurpetotihentymiin on puututtava.
Pohjamo on tehnyt EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen susitihentymien aiheuttamista vaaroista ihmisille ja kotieläimille. Vastauksessaan komissio toteaa, että Suomen on sovellettava tiukkaa luontotyyppidirektiiviä, eikä suojelusta saa lipsua.
Direktiivissä todetaan, että tietyissä tilanteissa voi poiketa tiukan suojelun säännöstä. Pohjamon mukaan suomalaisviranomaiset ovat turvautuneet tähän vain äärimmäisen harvoin, koska he pelkäävät EU:n vastatoimia.
Euroedustajan mielestä lainsäätäjien ja viranomaisten sekä kotimaassa että EU:ssa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota alueellisiin ja paikallisiin erityispiirteisiin. Hänen mielestään komissio ei ota huomioon sitä, että Suomella on jopa 10 000 yksilön yhteinen susikanta Venäjän kanssa.
Komissio on pyytänyt Suomen viranomaisilta kansallista suurpetojen hallintasuunnitelmaa vuoden 2002 loppuun mennessä. Suunnitelmaa ei ole vielä toimitettu komissiolle.